perjantai 28. maaliskuuta 2025

En viihdy osastolla

Pum. Ammun itseni jos joudun yhtään viettämään aikaa vielä täällä osastolla saati aloittaa lääkitystä mikä ei sovi minulle. Joo, halusin tänne, mutta nyt en viihdy lainkaan. Ei vais, vitsi vitsi, heko heko. En minä oikeasti tekisi itselleni mitään. Lavastettu tilanne. Elämä on kaikesta huolimatta elämisen arvoista, meni kuinka huonosti hyvänsä. Ja meneehän minulla nykyään kuitenkin kohtuullisen hyvin. Ei enää ole sitä telepatia-harhaa ollut eikä muitakaan harhoja.

Lääkkeet eivät sovi minulle. Kuuntelisipa lääkäri mutta meillä on näkemyseroja. Kunpa täällä olisi kuunteleva lääkäri. Ehkä kaikki kaikki menee silti hyvin.

Exä tulee ehkä vierailulle tänne. Kaipaan nähdä häntä. Toivottavasti tulisi.

1 kommentti:

Astun eräänlaiseen tyhjiöön

Itkettää melkein jos en olisi turta itkeäkseni. Olen turvassa täällä, sataprosenttisen turvassa. Isä ei enää koskaan tule raiskaamaan. Voin ...