Kulta, rakastan sinua niin paljon, siksi teen tämän

Sinä kosketat minua ja värähdän mielihyvästä. Punastun välittömästi koska tämä on niin väärin. Kätesi vaeltaa kohti herkimpiä alueitani. Vaara! En voi kuin hengittää pinnallisesti ja katseeni käännän häpeillen sinusta pois koska nautin liikaa yhteisestä hetkestämme. Kuiskaat korvaani; tämä olkoon meidän välinen salaisuus, kulta, rakastan sinua niin paljon, siksi teen tämän. Minun pääni sekoaa kohta tähän tunteeseen, miten mielihyvä väreilee kaikkialla ja huudan kosketustasi. Mutta mitä on rakkaus? Kysyn; jos rakastat minua, miksi teet näin, tämä on niin väärin? Saan tuskin sanottua noita sanoja ja käheällä äänellä kerron sen sinulle. Sinä et vastaa mitään vaan hymyilet minulle vaikeatulkintaisesti - hymysi on toisaalta lempeä mutta siitä paistaa kierous. Annan sinun koskettaa minua koska olen jäätynyt paikalleni kauhun ja mielihyvän sekaisin tuntein. Kerron sinulle salaisuuden, sanot hempeästi ja katsot minua suoraan silmiin. Kerrot; olen fantasioinut tästä aina salaa ja nyt se toteutuu. Kultani, tyttö rakkaimpani, saanhan koskea sinuun? Minä olen sokissa. Huuleni väpättää ja tuijotan sinua. Yhtäkkiä näytät niin kauniilta silmissäni. Silmäilen vartaloasi, se on uhkea ja muodokas. Sinä naurahdat ja sanot; selvästi näkymä miellyttää. Minä nielaisen ja nyökäytän vaistomaisesti päätäni. Vaistot ja vietit ovat ottamassa vallan enkä pidä siitä. Lopulta minä kuitenkin olen sinun kanssasi mikä on niin väärin vaan niin syntistä, ja tämähän on meidän välinen salaisuus eikä kukaan saa tietää.