"Mutta älä toivoasi heitä, pidä viimeinenkin jyvä, siitä voimme kasvattaa puutarhan. Ethän anna pääsi painua sillä ken on kulkenut läpi pimeän ei piiloaan tarvi."
Katson paholaista silmästä silmään. Hän on kylmä ja vakaa. Minä totinen. Nyt pitää näyttää rohkeuteni! Ilmeeni ei värähdäkään. Lausun; ei, ette kiduta mua enää, mä voitan teidät kuitenkin. Turha luulla että seuraisin teidänlaistanne helvettiin. Koska helvettiin te joudutte vielä, se on varmaa. Hän tuijottaa minua intensiivisesti ilmekään värähtämättä silmiin ja aistin hänestä hänen raivonsa. Hymyilen voitonriemuisesti. Hän ei uskalla vastustaa minua kun pysyn jämäkkänä. Nyt, laske aseesi, et kuitenkaan halua ampua minua. Hän nimittäin tähtäsi minua koko ajan otsaan aseistettuna. HItaasti hän laski aseensa ja poistui. Voitin jälleen! Tunnen rohkeuden virtaavan suonissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti