Iloinen olo ollut nyt viime päivinä ja nukkunut paljon päikkäreitä. Otan kai univelkaa koko elämän ajalta, kiinni.
Eilen kokeilin uutta keinoa käsitellä traumoja. Visualisoin mielessäni itseni lapsena. Annoin tuon lapsen purkaa tunteitaan vapaasti. Kuvittelin hänet mielessäni itkemässä. Makasin samalla lattialla ja keskityin tuohon mielikuvaan. Sitten hän halusi raivota, annoin hänen raivota. Sitten hän lamaantui ja jäykistyi kauhusta ja varsinkin se purki paljon minusta patoutuneita tunteita - olen nimittäin myöhemmin jäykistynyt, lamaantunut, kun minua pahoinpidellään. Makasin ja keskityin täysillä näihin mielikuviin. Se auttoi todella paljon.
Olen ollut nyt maadoittuneempi myös ja sitä kautta telepatian kokemus väistyy. Ei ole ollut panetusahdistusta niin paljoa taikka ahdistuskohtauksia ei enää tule kuten joitain kuukausia sitten.
Eilenkös vaiko toissapäivänä tuli kokemus että vajosin tuohon usvaan mitä sisälläni on. Katsoin ymmyrkäisenä ja näin isän hahmon valoa hohtavana ja enkelisiipisenä. Sen tavallaan pitäisi olla pikemminkin lepakonsiipinen mutta se näyttäytyi valo-olentona. Vaikea selittää. Purin kuitenkin tuota usvaa sisältäni, sumeutta. Annoin sen olon olla ja purkautua.
Välillä on musertava olo miten paljon vielä on käsiteltävää. Mutta minulle kai riittää se jo että olen terveempi hetki hetkeltä.
Eilen myös purin seksuaalisimpia tunteita. Tunteita, joita olen vältellyt. Vaelsin ympäriinsä kotonani ja puhuin itsekseni. Puhuin kaikesta mikä nostaa minussa seksuaalisia tunteita pintaan joita olen sinne syvälle padonnut. Tänään on huolituokio ja huomenna terapia. Voisin yrittää heille puhua näistä, ottaa taas yksi rohkea askel eteenpäin ja avata niitäkin muistoja jotka herättävät minussa himoa.
Minun pitäisi tavallaan jälleensyntyä jos haluan purkaa kaikki traumani koska ne alkoivat heti kun olin syntynyt, plus tietysti syntymätrauma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti