Elämäni mies

Itkenyt enemmän, nauranut enemmän, yleensäkin tuntenut enemmän tunteita nyt. Itketti mitä exä meistä sanoi, että kuulutaan yhteen, hänestä siis tuntuu siltä. Itkin kun hän sanoi että tappaisi vaikka että saisi minut omakseen. Raastaa itseänikin ettei meidän parisuhde toimi. Toisaalta tiedän sen melkein jo itsekin ettei se koskaan tule toimimaan.

Ehkä minulle on luvassa itselleni paremmin sopiva mies. Unelmamieheni on kauniisti komea mies jolla on tumma sotkuinen tukka, joka on älykäs ja synkän puoleinen, vähän paha poika olemukseltaan mutta kuitenkin herrasmies, kiltti ja huomaavainen, sisäisesti kaunis mies.

Ennustan että tapaan tämän miehen kahden vuoden kuluttua ja siihen asti olisin sinkkuna. En osaa uskoa kyllä tähän ennustukseen, pelkään että se on toiveajattelua eikä ketään miestä ole luvassa. Mutta kuitenkin oikein ennustanut joitain asioita niin ehkä tämäkin tulee toteutumaan.

Henri on sen miehen nimi, ellei Henri ole joku isän pohjalta keksitty mielikuvituspoikaystävä. Pyörittelin lapsena mielessäni nimiä Henri ja Henry, kumpi olisi parempi pojan nimi.

Itken Henrin sylissä miten pelkään että isä ja veli tulevat tappamaan minut ja Henri lohduttelee. Tunnen oloni turvalliseksi hänen sylissään. Henri on niin sisältä kuin ulkoa kaunis ja herrasmiesmäinen. Paljon paremman näköinen ja kohteliaampi kuin exäni. Minulla tulee siis rajuja takaumia mutta hän on tukenani. Hän herättää uinuvan seksuaalisuuteni. Olemme palavasti rakastuneet. Saamme ainakin kaksi lasta joista esikoinen Aurora on hymyileväinen ja tykkää prinsessamaisista asioista, Romeo, poikamme on synkän puoleinen mutta tyytyväinen. Toivon todella ja rukoilen Jumalaa että tämä kaikki voisi toteutua. Aurora varsinkin on paljon mielessäni. Aurora tahtoo lukioikäisenä olla äitinsä bestis. Aurora saa minut hymyilemään ja nauramaan. Hän on perinyt minun iloisen luonteeni missä poikamme kai tulee enemmän isäänsä.

Ainut kaunis kokemukseni pojasta on päiväkodin ihastus Toni joka oli tummatukkainen poikamainen poika. En muista paljoakaan niistäkään ajoista joten en muista mitä kaikkea tehtiin mutta Toni oli kaverini. Muistan miten Tonin äiti hymyili kun tulin kylään, suloisesti meille, ja muistan miten ihailin Tonia salaa kun hän pelasi konsolipeliä. Olin todella ujo Tonin suhteen, en uskonut olevani tarpeeksi hyvä. En tiedä oliko Tonikin minuun ihastunut. Ikävä kyllä en muista enää edes hänen kasvojaan tai sukunimeä, olisi kiva tietää millaiseksi mieheksi hän on kasvanut.

Muistan tietysti myös koulukiusaajan johon olin alaluokilla ihastunut. Niin miehekäs. Olin luokan outo tyttö ja ihastunut suosittuun poikaan, mahdoton yhtälö. Muistan rippikouluihastuksen joka pyöri mielessäni koko riparin ajan. Nämä ovat ne mieshenkilöt jotka vahvimmin jääneet mieleen.

Silloin kun miehiin ihastun, on se paljon eläimellisempää kuin naisiin ja tuntuu oikealta. Naisiin ihastukseni ehkä on jotenkin vinoutunutta. Ihastelen naisvartaloa mutta olen huomannut että ihastumiseni naisiin alkanut vähän laimeta. Toivoisin olevani hetero, se vain tuntuu oikeammalta.

Joten toivon että saisin elämäni miehen vielä. Ja alttarilla purskahdan itkuun liikutuksesta ja onnesta.