Minua ymmärretään ja olen pidetty

Aamu on alkanut hyvin. Nukuin sikeästi koko yön ja heräsin aikalailla aamiaisen aikaan. Kävin aamuröökillä ja nautin kahvit. On innokas, hyvä olo. Ahdistus ei vaivaa. Tuolla taustalla se meinaa tulla pintaan mutta suhtaudun siihen nyt kevyemmin ja se pysyy kurissa.

Vanhempani tulevat tänään vierailulle ja tuovat mustikkapiirakkaa. Nami! Jutellut muiden potilaiden kanssa mukavia ja katsonut tv:stä Muumit. 

Kykenen nyt ajattelemaan että tunteeni ja ajatukseni ovat turvassa sisälläni eivätkä ulkopuolella miltä se minusta on aiemmin tuntunut. Vaikka tuntuisi että ne ovat ulkopuolella, ovat ne sisälläni. Ymmärsin myös sen että täällä on mukavia ihmisiä jotka ymmärtävät jos olen ahdistunut ja kärsin enkä joudu kiusatuksi tai nauretuksi. Ymmärsin että tämä ei ole lapsuudenkoti eikä minun täydy olla hyperkiihottunut koska täällä ei todellakaan tapahdu insestiä minkä myötä olen kiihottuneessa tilassa sekä peloissani ja ahdistunut. Seksuaalinen vietti vähän rauhoittui kun ymmärsin etten ole enää lapsuuskodissa. Alitajunnalla kestää oma aikansa tajuta nämä asiat.

Olen myös pidetty siinä yhteisössä missä asun, tukikämpässä, ja täällä myös olen pidetty. Vaikeaa vain ottaa tuota vastaan että minusta nyt oikeasti pidetään!

Ahdistukseni näkyy ehkä ulospäin mutta se ei minua haittaa, sen sijaan rajojen liukeneminen haittaa. Mutta senkin ymmärsin että nyt saa olla näkyvä eikä tarvitse liueta ilmaan. Voin olla näkyvä omassa kehossani.