En ole varmaan ajautunut seksuaalisiin suhteisiin juurikaan koska seksuaalisuuteen liittyy minulla niin paljon pelkoa. Kaikkein yksityisin asia minulta on viety ja revitty auki kaikkien nähtäväksi. Nyt voin olla niin kuin vielä kolmetoistavuotiaana kun olin seksuaalisesti aktiivinen - vaikkakin silloin perheen kanssa ja nyt terveellä, aikuisella tavalla.
Siksi pelkään esimerkiksi masturboida - kuin kaikki tarkkailisivat minua. Masturboin hyvin harvoin. Haluaisin tehdä sitä enemmän mutten uskalla. Kaikki tämä on tietysti suoraan yhteydessä seksuaalitraumoihini. Että kaikkein yksityisin asia ei ole enää yksityinen.
Mutta nyt en ole enää insestitaloudessa missä kiihottuminen on paha asia ja johtaa sukuseksiin. Voin olla kiihottunut eikä kenenkään tarvitse edes tietää. Ei se minusta ulospäin näy ellen käyttäydy niin että kaikki näkevät. Miksi edelleen häpeän kiihottumista niin paljon että se vaikeuttaa elämääni?
Pelkään voimakkaita seksuaalisia tunteitani jotka tuntuvat olevan enemmän ulkopuolellani kuin sisälläni. Tämä on hiljalleen kyllä helpottunut kun maadoitun kehooni ja tälle 3D taajuudelle mikä on siis meidän fyysinen maailma. Olen kehossani ja kehoni tuntemukset ovat minun ja yksityisiä vaikka siltä ei aina tuntuisi.
Parikymmentä minuuttia niin hoitaja tulee jututtamaan. Huomenna on se Delfinsin puhelinaika. Saan puhua ja minua kuullaan. Ainakin Delfinsillä varmasti kuuntelevat. Toivon että uskaltaisin mennä yksityiskohtiin.
Olen vapaa! Se on totta. Insesti on totta. Mitä jos minua raiskataan edelleen? Sellainen pelko tuolla alitajunnassa on. Että en voi muistaa koska raiskaukset jatkuvat. Mutta mitä hemmettiä. Eivät ne enää jatku. Olen sanaton. Mykistävä oivallus.
Voisin nyt rauhassa masturboida eikä kukaan tule häiritsemään. Sitä pelkään, että joku yllättää minut siinä puuhassa ja raiskaa. Siksi en masturboi. Saatan jäädä kiinni. Luonnollisesti kukaan ei enää ole yllättämässä minua tekemässä sitä. Mutta kaikki näkevät ajatuksiini jos teen sitä, tämä pelko. Ei ole mahdollista se, yritän vakuutella itseäni. Ei auta. No, pitää antaa aikaa tällekin.
Voin siis tosiaan olla taas seksuaalisesti aktiivinen mitä olin joskus ja nyt terveellä tavalla kumppaneiden kanssa jotka eivät ole sukua. Voin antaa seksuaalisten patoumien purkautua eikä täydy padota niitä tunteita ja pelätä ja hävetä niitä. Tämän kun vielä sisäistäisin.
Tällaista se insesti on ollut. Holtitonta kiihottumista yhdistettynä pelkoon. Sellaiseksi menee oloni kun olen takaumassa. Käyn kaiken tismalleen siten läpi miten se on tapahtunut.
En voi muistaa koska sitten en pysty elämään elämääni normaalisti. Pitää unohtaa jotta selviän hengissä. En voi muistaa seksikkäimpiä tilanteita koska kukaan ei halunnut kuulla niistä mitään jos olen yrittänyt kertoa. Edelleen patoan nuo seksikkäimmät tunteet ja tapahtumat mitkä nostattavat näitä tunteita pintaan. Eilen tosin avauduin niistäkin ja se helpotti heti. Minulla oli takauma päällä ja vuodatin ajatuksenvirtaa, sekavia muistoja sieltä täältä.
Ehkä annan itseni tuntea tuon holtittoman kiihotuksen ja menen rohkeasti pelkoa päin. Eli tässä tapauksessa sitä pelkoa kohti että se vaikuttaa ympäröivään maailmaan ja todellisuuteen mitä tunnen. Tätä pelkään. Että tunteeni ja ajatukseni vaikuttavat todellisuuteeni. Että ulkomaailma heijastelee sitä mitä tunnen tai ajattelen. Ja sitten pyrin hillitsemään omia olojani, ajatuksiani ja tietoisuuttani siten kuin se välittyisi kaikille. Minun pitäisi vain uskaltaa elää ne olot, ajatukset ja tietoisuus sellaisenaan eikä padota sitä. Ehkä sitten huomaisin etteivät ne telepaattisesti tartu muihin.
Tämä kaikki kuitenkin on helpottamaan päin mitä maadoittuneempi olen.
Ehkä päätän nyt että annan itseni sillä tavalla levitä että tietoisuuteni leviää laajalle ja kaikki tietyn etäisyyden päässä tietävät mitä teen jos uskon siihen että he tietävät mitä teen ja tunnen ja ajattelen. Ehkä on pakko vain elää läpi tuokin kokemus jotta pääsisin siitä yli.
Halusin olla telepaattinen että kaikki tietäisivät miten kärsin ja nyt en osaa päästää irti tuosta ajatuksesta. En tiedä mitä muita syitä tähän uskomukseen on, mutta sitten kun sen oivallan, luultavasti päästän siitä irti. Siihen asti pitää vain sinnitellä ja yrittää voittaa pelko ja häpeä.
Pahin on seksuaalisuuden häpeä ja se että miten paljon pelottaa ja hävettää olla ylikiihottunut kuin se ohjaisi maailmaa ympärilläni niin että kaikki ovat. Olen kysellyt kyllä kaikilta ja ei se tunne kuulemma tartu. Joten voin olla huoletta. Silti, edelleen, tuo on minulle kuolemantuomio ettei tunteeni tartu mutta en tiedä, miksi. No, oivallan sen joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti