Eri persoonieni fiiliksiä

He eivät tule ampumaan minua enää. Olen turvassa.

Mitä seuraavaksi? Astun tosiaan eräänlaiseen tyhjiöön nyt. Vanha loppuu, uusi alkaa. En tiedä, mitä seuraavaksi. Kai jatkan terapiaa ja toipumista. Katsoo sitten, mihin elämä minut johdattaa.

Ajelehdin taas. Ehkä aallokko johtaa minut johonkin hyvään paikkaan.

Sisäistän paremmin että olen turvassa. Mikä suunnaton helpotus. Nyt kun olen turvassa, voin alkaa muistamaan.

Ei, emme tahdo muistaa, sanoo kolmivuotias. En tahdo tietää mitä isä teki, sanoo viisivuotias. Tahdon muistaa, se on niin seksikästä, sanoo teini. Olen nauttinut täysillä insestistä silloin kun olin häiriintynyt. Eli joskus 11-13 -vuotiaana. En enää nauttisi siitä onneksi. En ole niin häiriintynyt enää.

Miten nautin siitä? Sukuseksi vaan oli kiihottavin asia ikinä teinille joka vasta löytää seksuaalisuutensa. Milloin lakkasin nauttimasta? Sitten kun se tuotti enemmän kipua kuin nautintoa. Milloin se alkoi tuottamaan kipua? Ehkä silloin kun olin kuudentoista vanha. Silloin lopulta olin täysin tyyni, ei pelkoa, ei vihaa, ei nautintoa, tein vain työtä kun pakotettiin ottamaan suihin ja vetämään käteen.

Rakastuin äitiin kuudentoista vanhana ja kuvittelin meidät parisuhteessa. Sen muistan lukioajoista että halusin pakkomielteisesti tyttöystävän. Heijastelin äidin ja minun insestiä siihen että halusin seurustelukumppaniksi naisen.

Olin viidentoista kun se alkoi. Mikä alkoi? Kun aloin hajota todella. Muistan että vain katosin silloin. En ole varma mitä tuo katoaminen tarkoittaa.

Äiti, isä eikä veli eivät enää koskaan tule tänne, vakuuttelen itselleni, ja että olen turvassa nyt.

Miten nautin insestistä? Perheseksi vain kiihotti. Miten se kiihotti? Olin omassa sarkastisessa persoonassani öisin. Kiero, manipuloiva, ilkikurinen, kyyninen, seksikäs. Sellaiseksi muutuin ja nautin siitä persoonastani. Naurattaa ja hymyilyttää muistella sitä. Pidän tuosta persoonasta edelleen. Se on se osa joka nauttii öistä.

Toisaalta olin välillä hyvin surullinen ja hädissäni. Tiesin että perhe on mielenvikainen ja surin perheeni huonoa psyykkistä kuntoa. Olin itse enemmän järjissäni tuossa persoonassa enkä nauttinut insestistä yhtään. Olin itkuinen.

Sitten on persoonat jotka ovat raivon partaalla. Nuo ovat hyvin eheyttäviä osia joihin kylläkään en ole yhteydessä. He eivät tunne pelkoa kun tuntevat niin syvää raivoa. Ne persoonat haluavat hakata tai raiskata jonkun mutta se ei tietenkään ole mahdollista koska en halua tuottaa kärsimystä kenellekään. Mutta olen varmaankin joskus ollut myös tekijän roolissa itse vaikkakin aika vähän, luulisin.

Eli on perverssi persoona, surullinen ja viaton persoona sekä raivokas persoona. Mitähän muita persoonia minulla on?

Suurimmaksi osaksi en ole häiriintynyt mutta minulla on edelleen tuo ilkikurinen persoona matkassa joka oppi nauttimaan öistä. Kaikki muut osat ovat insestiä vastaan ja tuntevat joko vihaa, pelkoa, inhoa tai surua. Sanoisin että 90% olen hyvä ja pieni osa, 10%, on kieroutunutta. Pidän siitä kyllä edelleen siitä puolesta. Mutta sen alta paljastuu viattomuutta, eli surua tai kauhua.

Hitto, tämä insesti on oikeasti tapahtunut. Ja nyt voin muistaa sen. Ei enää vaaraa lähettyvillä. Ei täydy enää unohtaa. Mitä kaikkea siellä lapsuuskodissa tapahtui? Se on minulle edelleen suuri mysteeri.

Muistan vain yön salaperäisen tunnelman, hiljaisuuden ja mysteerit jotka yö kätkee pimeyteensä. Hämäräperäisen olon muistan myös ja miten tuo olemus täyttää koko talon. Se on isän olemus. Yöllä tapahtuu kaikki mikä on kiellettyä ja nautinnollista. Tähtitaivas piilottaa valon pilkkeeseen mysteerit joita yö pitää sisällään. 

Yön hämärissä isä astuu huoneeseen ja tekee sanoinkuvaamattoman julmia asioita. Ei välitä kivustani yhtään, jatkaa. Kuin minua ei olisi, ei huomioi minua mitenkään, kiukkuani. Alkaa pikemminkin lopulta matkimaan käytöstäni. Se vasta menikin oudoksi ja irvokkaaksi. Muistelen että irvistin isälle ja isä irvisti takaisin. Isä katsoi minua läheltä suoraan silmiin ja sen silmät olivat täynnä pimeyttä. Niin intensiivinen se katsekontakti että edelleen minun on vaikeuksia katsoa ihmisiä silmiin luontevasti.

Mitä osani ja persoonani sanovat? Emme halua muistaa, sanoo kuusivuotias topakasti. Tahdomme elää huoletonta lapsuutta! No, lapsuus on nyt ohi ja olet aikuinen. Olenko oikeasti aikuinen? Selvisin hengissä aikuisuuteen saakka? Vautsi! Minkä näköinen olen? Olenko seksikäs? Kyllä, olet ainakin joidenkin mielestä seksikäs, ja omasta mielestäsi ihan tarpeeksi nätti. Vau! Mä olen siis jo iso! Milloin mä muutin kotoa? Muutit kahdeksantoistavuotiaana omillesi. Minkälaista mun elämä on? Se on seesteistä nykyään, harmonista, nautit kodistasi. Huokaan syvään helpotuksesta. Eli mua ei ole hyväksikäytetty vuosiin? Ei ole, ei, olet vapaa siltä osin. Nyt mä olen vihainen. Miksi tähän ei puututtu aiemmin? Sanopa se, niin, en tiedä enkä muista. Mua raivostuttaa että mut ja veli jätettiin kärsimään! Miksei naapurit tehneet mitään? Vihaan kaikkia jotka tiesi tästä eivätkä puuttuneet. Niin, se on surullista. Mutta ainakin nyt olet vapaa siltä osin ettet harrasta insestiä enää koskaan. Hyvä näin! En haluakaan, se perhe on sairas. Velikin ihan sekaisin. Vihaan koko mun perhettä. Niin, se on ymmärrettävää, että vihaat. Mua surettaa nyt todella. Kukaan ei auta mua kun pyydän apua. Miksi mut jätettiin yksin selviytymään? Sanopa se. Mä en halua puhua kellekään enää, vihaan kaikkia sydämeni pohjasta. Kaikkia, jotka antavat tämän jatkua.

Mitä muuta persoonani sanovat? Olemme kolmentoista vanhoja ja tosi sekaisin mutta on hauskaa! Mulla menee lujaa! Oon pervo ja silleen. Tykkään eräästä tytöstä. Se on kaunis kun mikä. Mua punastuttaa puhua luokkakavereille, olen alakoulussa. Mä punastelin aina kaikkia ja hymyilin vinosti. Meistä ei tullut hulluja, hyvä, sanoo seitsemäntoistavuotias.

Mitä muuta, persoonat? Olemme vaikuttuneita urheudestamme, sanovat aikuiset. Olin todella rohkea kuoleman edessä. Minua tähdättiin aseella enkä näyttänyt pelkoa. (Epäilen edelleen tätä että oliko heillä todellakin aseet.) Olemme kauniita nyt, sanoo aikuinen. Olemme pelottomia, sanoo aikuiset. Tähän syvä kauhu ja pelko johti, rohkeuteen. Tunnen pakahduttavaa urheutta kuoleman edessä. Minua siis jahdattiin kadulla eikä silminnäkijöitä? Tiesin kuolevani ellen ole tarpeeksi nopea. Lopulta he luovuttivat kymmenen minuutin jahtaamisen jälkeen? En osaa arvioida sitä aikaa, kauanko meni. Mutta lopulta tajusin ettei minua enää jahdata ja olin ylpeä itsestäni että jaksoin juosta.

Mitä muuta, persoonat? Olin alaluokilla vaivautunut luokkakavereitten kanssa enkä osannut päiväkodissa leikkiä muitten lasten kanssa, eristäydyin omiin oloihini piirtämään. Olen selättänyt nyt lapsuuden. Ei enää pedofiliaa ja pedofiilien pelkoa. Minusta ei tullut pedofiiliä.

Mitä muuta, persoonat? Olemme hulluja mutta on hauskaa, sanoo kolmetoistavuotias. Kukaan ei ymmärrä tätä nautintoa, miten syvää tämä on, sanoo häiriintynyt osa jonka iästä en ole varma.

Hei, olen elossa ja olemassa, ja minulla on insestihistoria. Enää ei täydy elää unohduksessa että selviää. Nyt voisin jo alkaa muistamaan kaiken. Olen turvassa missä voin käsitellä kaikkea.

Juuri nyt olen 100% kiitollinen elämästäni. Tuntuu, että hyvää kohti mennään! Nautin insestistä mutta sekin on kokemus muiden joukossa. Tiedänpähän ainakin, miltä tuntuu se kun nauttii siitä. Tiedän myös mitä on olla koulukiusattu, sekin on oppia ja kokemusta. Tiedän mitä syvin pahuus on, olen kokenut puhtaan pahuuden. Tiedän paljon erilaisista mielenterveysongelmista omasta kokemuksesta, sekin on oppia. Kaikki tapahtunut sisältää oppiläksyn. Siitä kokemuksesta tulee myöhemmin tietoa. Ja tieto on mielenkiintoista.