Telepatiaharha

Voisin kirjoittaa postauksen tuosta itsepintaisesta harhasta mikä minulla on ollut seitsemäntoistavuotiaasta saakka: telepatia.

Eli uskon siis että voin välittää muihin telepaattisesti tunteita ja ajatuksia. Uskon, että jos ajattelen jotakuta henkilöä, tämä voi tietää ajatukseni. Uskon, että jos katson peiliin ja kuvittelen että nyt kaikki näkevät minut, kaikki tosiaan näkevät minut. Uskon että vaikutan omalla tunnetilallani yleiseen ilmapiiriin niin että - varsinkin kun olen seksuaalisesti kiihottunut - muut tuntevat sen ja ovat myös kiihottuneita.

No, olen monesti jo todennut ettei tuo pidä paikkaansa. Olen kysellyt miltä muista tuntuu ja he ovat ihan tyytyväisiä vaikka itse olisin ahdistunut. Ja näen sen päällepäin ettei heillä ole samaa tunnetta mikä on minulla.

Sitten on näitä tilanteita joissa telepatia on vaikuttanut olevan todellista mutta niitä tilanteita on todella harvassa. Ja edelleen uskon vakaasti olevani jotenkin telepaattinen tauotta.

Sille oli joku oma terminsä että 90% ajasta jokin asia ei toimi ja 10% ajasta toimii niin sitä kiinnittää huomiota siihen 10%. Näin minulla on tämän telepatian suhteen.

Tiedän tavallaan ettei tämä ole totta mutten pääse siitä tunteesta yli että se olisi totta. Jokin osa minussa myös jostain syystä kokee suorastaan kuolemantuomiona sen että telepatia ei olisi totta. En tiedä, miksi, ja mitkä osat. Mutta kun minulle sanotaan ettei tunteeni tartu muihin, en halua uskoa sitä.

Ehkä tämä oli vauvana ainut keino viestitellä äidin kanssa, se voi olla yksi syy miksi itsepintaisesti pidän tuosta uskomuksesta kiinni.

Mitä jos telepatia ei olisi totta? Sitten en voisi tietää muiden aikeita ja ajatuksia etukäteen. Eli siis pidän siitä kiinni jotta voin tietää milloin olen esimerkiksi vaarassa, että aistin muiden aikeet etukäteen?

Haluan uskoa tuohon koska olin niin yksinäinen että tarvitsin jonkun kenen kanssa jutella. Se voi olla yksi syy.

Haluan uskoa tuohon koska haluan manipuloida muita mielen voimalla tuntemaan kuten itse tunnen? Näinköhän? Minulla on jokin tarve hallita sosiaalisia tilanteita niin että saan muut tuntemaan mitä itse tunnen? Tunnistan jonkinlaisen tarpeen tuossa hallita, manipuloida ja vaikuttaa muihin mielen voimalla. Ja en ole vieläkään päästänyt tästä halusta ja tarpeesta irti.

Jos telepatiaa ei ole, olen yksinäisin tyttö maailmassa.

Jos telepatiaa ei ole, voisin vapaasti ajatella taas ja tuntea ne tunteeni läpi joiden tarttumista muihin välttelen. Eli kaikki hämäräperäisimmät tunteet, mitä olen muun muassa isästä omaksunut itseeni. Eli minulle tekisi hyvää luopua jo tuosta turhasta telepatian tunteesta.

Luultavasti tulen pääsemään tästä irti vasta sitten kun ymmärrän todella miksi alun perin minulle on tämä uskomus syntynyt. Ei se haittaa vaikka en heti pääsisi siitä irti, luotan kuitenkin että ennen pitkää pääsen.

Jos telepatia ei olisi totta, mitä sitten? Voisin vapautuneemmin käsitellä traumojani kun ei olisi pelkoa että kaikki muut saavat tietää niistä telepaattisesti. Minulla myös tuo telepatia ja traumat liittyvät toisiinsa paljolti niin että koen että tuo telepatiauskomus on syntynyt sen takia ettei minulla ole ollut omia rajoja kunnolla koskaan. Eli se johtuu dissosiaatiosta eikä ole skitsofreniaa. Lapselle käsittääkseni syntyy kokemus omista rajoista turvallisen kosketuksen kautta ja minulta tämä turvallinen kosketus on aina puuttunut eli olen tottunut olemaan vailla rajoja ja siksi koen oloni telepaattiseksi. Se on dissosiaatiota, ei psykoosia. Joku uskoo Jumalaan eikä ole psykoottinen, joku uskoo yliluonnollisiin asioihin eikä ole psykoottinen. Minä koen tuon telepatian tunteen rajattomuudessani enkä ole psykoottinen. Jos olisin, niin noiden lääkkeiden pitäisi kai toimia minulla, mutta ne eivät toimi.

Se telepatiauskomus sai alkunsa seitsemäntoistavuotiaana kun tapahtui paljon tilanteita joissa muut vaikuttivat tietävän mitä tunnen ja ajattelen ja koin että tunteeni tarttuvat toisiin. En jaksa mennä niihin sen tarkemmin nyt tässä. Mutta sitten myöhemmin se muotoutui tunteeksi telepatiasta.

Tiedän että itse ainakaan en lue kenenkään ajatuksia. Ja se on hyvä niin. Ajatusten pitäisikin olla yksityisiä. En halua lukea kenenkään ajatuksia. Koen tämän telepatian siis yksisuuntaisena, että minusta välittyy ajatukset ja tunteet muihin eikä toisinpäin.

Olenko niin yksinäinen ja kaipaan niin paljon huomiota että alitajuisesti toivon että muut näkevät minut tauotta ja tietävät ajatukseni ja tunteeni?

En tiedä vielä, miksi minulla on tämä harha, joten en pääse siitä toistaiseksi irti. Mutta sen tiedän että se liittyy dissosioimiseen eikä välttämättä ole skitsofreniaa. Ennen pitkää olen vapaa tästä uskomuksesta, luotan siihen.