Nyt voin olla oma itseni. Insesti on ohi. Hyi olkoon, insestiä. Inhottavaa. Se on totta, sitä tapahtui. Hyi se on niin oksettavaa kaikin puolin. Vaikka välillä se oli hempeää ja herkkää ja kaunista vaan niin väärin. Liikutuksen kyyneleet vierivät poskillani kun muistelen hempeitä hetkiä. Ja samalla se on niin sairasta ja surullista.
Voin olla minä, ei tarvitse hermoilla tai yrittää olla mitään muuta ihmisten seurassa. Voin olla kaunis minä, kaunis nainen, ei tarvitse olla enää yököttävä isä suojellakseni kauneuttani.
Kävin hoitajan kanssa kahviolla ja ostin vähän herkkuja. Oli hyvää kermamunkkia. Nyt taidan syödä tuon leivän ja juoda proteiinijuomaa.
Laittauduin vähäsen, meikkaaminen piristää aina. Vielä suoristan tukkani kun se kuivaa. Kävin suihkussa, rentoutti.
Dissosiaation alta paljastuu tunteita - miten olen rentoutunut ja hyväntuulinen. Tunteiden turtuneisuus vähenee. Tunteissa on enemmän eri vivahteita. Ei ole samaa harmaata kaiken aikaa.
Helpottavaa ymmärtää että insesti todella tapahtui. Olen vapaa siltä. Mitä hemmettiä. Olen turvassa? Se kesti kauan. Mutta en kadu mitään. Olen iloinen että olen elossa edelleen. Sekään ei ole itsestäänselvyys kohdallani.
Voin nyt aloittaa ihan uuden elämän. Mietin, mitä nyt? Olen tienristeyksessä. Menneisyys on ohi ja nyt tässä hetkessä ei ole mitään. Kaikki on vasta alkamassa. Olen pöllämystynyt. Ja helpottunut, kiitollinen kaikesta.
Ei enää häiritse niin paljon jos panettaa, sanon itselleni että saan tuntea mitä tunnenkin milloinkin ja ettei se välity muihin ja että voin piilottaa sen muilta, ei kenenkään tarvitse huomata kun olen kiihottunut. Ja ei siinä kiihotuksessa ole mitään pahaa - se ei enää johda seksiin jota en halua. Enkä ole enää lapsuudenkodissa missä tunnen holtitonta kiihottuneisuutta. Helpottaa siihen liialliseen kiihottumiseen ja rajojen liukenemiseen ymmärrys etten ole lapsuudenkodissa ja että saan ja voin olla vain oma kaunis itseni. Kaunis tyttö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti