Vanhemmat kävivät eilen vierailemassa ja se triggeröi. Istuin tuskissani lattialla ja yritin maadoittua. Totesin itselleni että nyt sattuu enkä voi oloa helpottaa ja muistutin itseäni siitä että ei ole muuta tietä eheyteen kuin kokea tuska uudelleen läpi.
Sitten menin sänkyyn makaamaan ja hiljalleen rauhoituin. Tuntui hyvältä tuntea sänky kehoa vasten ja olla yksin ihan rauhassa.
Kun vanhemmat kyläilivät, otin puheeksi traumat, vihjailin. Isä ei pystynyt kohtaamaan katsettani. Pohdin myöhemmin kokiko hän syyllisyyttä. Äidistä aistin vihaa vaikkei näyttänyt sitä ulospäin. He menivät hiljaisiksi eivätkä sanoneet mitään kun sanoin että ovat traumatisoineet minua ja veljeä. Esittivät viatonta?
Hihkuin innosta että tästä tulee hyvä päivä.
Minkä ihmeen takia haluat olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka sinun mukaasi ovat tehneet sinulle aivan sairaita asioita koko lapsuutesi ja nuoruutesi? Siinä ei ole järkeä, väkisin miettii koko blogin todenperäisyyttä.
VastaaPoistaKoska asiat eivät ole mustavalkoisia. He ovat silti mun vanhemmat. Ja juuri noiden epäilysten takia tähän ei ajoissa puututtu. Älä kommentoi jos et tiedä asioista mitään. Sitä paitsi epäilen edelleen itsekin mikä sekin on tyypillistä joten kykenen olla tekemisissä hyväksikäyttäjien kanssa.
Poista