Kävin suihkussa ja vaihdoin puhtaat vaatteet ylle. Nyt voisin ottaa pienet päikkärit ennen päiväkahveja.
Insestitraumat tuntuvat hiljalleen todellisemmilta ja myös olen maadoittuneempi. Nuo päiväunet auttavat tähän, olen virkistynyt kun herään. Voiko olla todellista että olen vapaa siltä? Se ei kestänyt koko elämää. Insesti oli vain väliaikainen vaihe elämässäni vaikkakin pitkä vaihe. Mutta jos koko elinikää ajattelee niin se on ollut vain pieni jakso elämästäni. Nyt täytän kolmekymmentäkolme vuotta tänä vuonna ja olen onneksi nuori vielä. Olen kiitollinen että traumani tekivät nousua pintaan jo parikymppisenä. Se ensimmäinen muisto tuntui tulevan hyvin syvältä alitajunnasta niin, että oli pieni ihme että se ylipäätään nousi pintaan.
Nyt on ollut myös turvallisempi olo ja sitä kautta nukun parempia unia. Tunnen olemukseni paremmin. Se uhkuu elinvoimaa. Se on tavallaan maskuliininen mutta näytän kuitenkin naiselliselta. Ihanaa tuntea se sisältä päin.
Voisin keittää kupin kahvia ja mennä katsomaan televisiota. Ihanaa olla elossa. Alan heräillä eloon kun tunnen kehoni. Se onni on pakahduttavaa kun tervehtyy viimein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti