Hyvää huomenta lukijoille

Hyvää huomenta!

Heräilin pitkin yötä taas tajutakseni että olen osastolla ja turvassa eikä kukaan raiskaa tai harrasta sukuorgioita. Sain nopeasti turvallisuuden tunteen ja uudestaan unta. 

Tänä aamuna olen pirteä ja iloisempi. Ymmärsin taas astetta paremmin että raiskaukset ovat oikeasti päättyneet enkä myöskään joudu vierestä seuraamaan insestiä. 

Juon tässä aamukahvia. Tänään on sauna. 

Ihmiset ovat turvallisia? Ei täydy pelätä ketään enää. Ei täydy samastua epävarmaan pieneen lapseen, voin olla itsevarma ja karismaattinen aikuinen minä, sosiaalinen ja puhelias, ei tarvitse mulkoilla muita epäluuloisena ja eristäytyä. 

Heräsin muistaakseni yöllä tunteeseen että ei hitto miten sekaisin olen. Lähinnä nyt se miten suuria asioita olen kaavaillut tapahtuvaksi. Enkä vieläkään osaa päästää noista asioista irti. Haluaisin elämässäni saavuttaa jotain suurta. Toisaalta se ei ole niin paha kuin ehkä joskus lapsuudessa jolloin ainakin epäilen että toivoin asuvani jossain linnassa missä minulla on palvelijat. En enää aivan niin suuria kaavaile mutta ehkä edelleen aivan liian suuria. Ajattelen vain, ei sitä koskaan voi tietää mitä minusta vielä kehittyy, ja toisaalta takaumissa herään musertavaan todellisuuteen että alieneita eikä missiota ei ole, ei mitään suurta julkisuuden henkilönä, ja että menee vielä helposti kymmenen vuotta ennen kuin olen jotenkin kunnossa. 

Yleensä aika nopeasti tuo musertava olo menee ohi ja iloitsen elämässä siitä mistä voin. Pysyttelen optimistisena. Vaikka elämä olisi kuinka paskaa on ehkä tärkeintä että elää. Paremmat ajat voivat olla tulossa ja kaikki kärsimys palkita. Koin kerran että jokainen soluni riemuitsi, että asiat ovat niin hyvin kuin voivat vain olla. Soluni tietävät vaikka minä itse en. 

Onko täällä vakituisia lukijoita? Mitä olette pitäneet? Mistä toivoisitte minun kirjoittavan?