Tuossa oli keskusteluryhmä jossa puhuttiin kaikenlaisista aiheista. Itse nostin esiin naisten ja lasten oikeudet kun katselin Taivas tv7 lähetystä missä näistä puhuttiin ja itku tuli melkein kun ymmärsin että toisaalla maailmalla on vieläkin kehnompi asema seksuaalisesti hyväksikäytetyillä lapsilla ja naisilla kuin täällä Suomessa. En tosiaan tiedä maailman tapahtumista juuri mitään mutta se herätteli kyllä ymmärtämään että en tosiaankaan ole maailman ainut hyväksikäytetty tyttörukka. Ja ihan varmasti on monia muita joilla hyväksikäyttö on alkanut vauvaiällä jo kuten minulla, jos oikein muistan.
En ymmärrä tätä maailman primitiivisyyttä. Homoseksuaalisien syrjintää, naisten syrjintää, sitä että valitaan huonoja johtajia... Ja mitä vielä. Jotenkin itselleni on itsestäänselvää se että on ihan okei olla homo tai että lapsiavioliitot pitäisi kieltää laissa kaikkialla ja että turkistarhaus pitäisi myös lopettaa kokonaan. Voin vain kuvitella miltä niistä eläimistä tuntuu olla häkissä 24/7 ja muuta tekemistä siellä ole kuin pyöriä kehää. Ja että niiden eläin parkojen ainut tarkoitus on olla meille hyödyksi. Kaikki kärsimyksen aiheuttaminen toiselle, eläimelle taikka ihmiselle, pitäisi olla lailla kiellettyä.
Tiedän itse miltä tuntuu menettää lopullisesti järkensä ja voin melkein samaistua tässä niihin turkistarhattuihin eläimiin taikka kuolemanpelossa samaistuminen sotien uhreihin. Katselin sarjaa Vankilassa ulkomailla ja siinä yhdessä jaksossa oli mies joka meni vankimielisairaalaan. Siellä kuulemma oli joku tyyppi joka tauotta raapi jotakin pattia päässään mikä vuosi verta ja joku toinen jatkuvasti oli kysymässä tupakkaa eikä muuta tehnyt. En nyt muista millä sanoin se mies kuvaili niitä oloja, jotakuinkin rikkoutuneiden sielujen kaatopaikkana tai muuta vastaavaa. Tämä kärsimys näyttäytyy vieläkin pahempana kuin omani.
Luin kirjaa Tor-netin maailmasta jossa tämä mies oli uteliaisuuttaan perehtynyt Tor-verkon maailmaan. Hän oli traumaattinen siitä sisällöstä ja yksikään terapeuttikaan ei suostunut kuuntelemaan hänen kertomustaan koska se oli liian traumaattista. Siellä perehdyttiin lapsipornoon ja murhiin, muun muassa. En nyt muista tarkkaan sen kirjan sisältöä, pitäisi varmaankin uudestaan lainata se. Se toimi minulla jonkinlaisena vertaistukena kun itsekin kaikenlaista nähnyt ja kokenut. Tässä linkki haastatteluun.
Jos puoletkaan niistä asioista ovat totta mitä olen itse muistaakseni kokenut niin tiedän omakohtaisesti mitä on puhdas pahuus. Olen myöskin pohtinut samaa, onko sellaista olemassa kuin puhdasta pahuutta, mutta päätynyt samaan kuin tämä mies, kyllä sitä on. Muistan osastojaksolta yhden tyypin joka kuvaili poikakaveriaan puhtaasti pahaksi, se jäi mieleeni. Toisaalta on varmaankin olemassa julmia ihmisiä jotka kykenevät tuntemaan syyllisyyttä ja katumusta. En ole vielä varma kumpaan päätyyn oma perheeni sijoittuu, niihin, jotka kykenevät jonkinlaiseen katumukseen, vaiko puhtaasti pahojen joukkoon jotka vain nauttivat (seksuaalisestikin) kiduttamisesta ynnä muusta.
Muistan että minua olisi kidutettu. En muista, millä tavoin. Muistan kyllä asioita joilla mahdollisesti uhkailtu; puhkoa silmäni neulalla, revitty hampaita irti, katkottu sormia ja varpaita, silpoa sukuelimeni, viillellä kehoani... ja niin edelleen. En tiedä, onko näillä uhkailtu, mutta tällaisia väkivaltakuvitelmia saan päähäni jostain, joten epäilen että minulle on kerrottu niitä tavalla taikka toisella.
Mutta minkälainen on puhtaasti paha henkilö? Täysin kylmäverinen, manipuloiva, ei tunne minkäänlaista hyvyyttä taikka myötätuntoisuutta, saa nautintoa, elinvoimaa ja seksuaalista nautintoa kiduttamisesta, raiskaamisesta, murhaamisesta. En muista tämän tarkemmin että osaisin kuvailla. Itse olen kaiketi kohdannut tuon puhtaan pahuuden sekä sen lisäksi sen että siihen raiskaamiseen liittyy jotakin romanttista, empaattista.
Jotakin on pielessä jos on tarve tuottaa kärsimystä muille. Mutta syntyvätkö nämä ihmiset puhtaasti pahoina vai onko taustalla aina jokin oma trauma joka sitten kääntyy väkivaltaisuudeksi muita kohtaan? Luulisi että jokainen vauva tähän maailmaan syntyy viattomana ja tarpeen saada lämpöä, hoivaa ja rakkautta, kanssa. Itse muistan veljeni nipistäneen minua todella lujaa ja todella kylmäverisesti kun hän oli vasta ehkä neli- tai viisivuotias. Muistan hänen mielentilansa tuossa tilanteessa ja se oli täysin kylmäverinen. Itse opettelin vaikka väkisin myötätuntoisuutta, ettei minustakin tulisi pahaa ihmistä. Onnistuin. En ole narsisti, edes, saati sitten sosiopaatti. Valitsin tietoisesti vaikeimman mutta palkitsevimman polun, kehittyä myötätuntoiseksi ihmiseksi täysin mahdottomissa kotioloissa joissa väkivalta on arkipäivää.
Olisiko maailma puhdistettu pahuudesta jos yksikään vauva, taapero taikka lapsi ei joutuisi kokemaan mitään väkivaltaa? Olisiko tämä maailma silloin täynnä myötätuntoisia, herkkiä ihmisiä jotka puolustavat sorrettuja?
Pahuudessa ei ole mitään mieltä koska se tuottaa kärsimystä muille. Ainoastaan siinä mielessä ymmärrän pahuuden jos se on viatonta ilkikurisuutta taikka pahuudella mässäilyä ilman kenenkään satuttamista. Esimerkkinä tietynlainen musiikki tai groteski taide. Siinä mielessä ymmärrän pahuutta ja olen kiehtoutunut siitä. Mutta kenenkään tietoinen satuttaminen ei ole oikein koskaan. Tällä tavoin käsittelen kokemaani pahuutta, muunnan sen tuhoavan energian elinvoimaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti