Kyseenalaistajille

Kirjoitan taas hieman vihaisena tästä jatkuvasta kyseenalaistamisesta jota saan edelleen kuulla. Vastasin erääseen viestiin näin:

No siis, ilmeilin, irvistelin, nauroin maniassa, ja keräsin pelokkaita ja sääliviä katseita. Käyttäydyin kuin kehitysvammainen. Ja kiitos vain mutta sulla ei ole pienintäkään käsitystä siitä missä kunnossa olin. Ja kukaan ei joko osannut tai viitsinyt puuttua, en muista. Totta tämä kaikki on. Etkö ymmärrä? Taas yksi ihminen joka kyseenalaistaa. Juuri näin kävi aina eikä kukaan uskonut kun yritin hakea apua. Näet varmaan kaavan? Tällaiseen on vaikea puuttua tai sitten ketään ei kiinnostanut. Oireilin mutta kukaan ei kai tiennyt miksi ja asian annettiin olla. Raivostuttaa tuo kyseenalaistaminen joka vain jatkuu koska alun perinkään tähän ei puututtu koska kaikki kyseenalaistivat.

Olen kyllästynyt tähän samaan kaavaan joka vain jatkuu. Ei otettu todesta lapsena kun puhuin perheseksistä. Ei oteta todesta edelleenkään. Ja siinä välissä kaikki menee entistä pitemmälle, väkivallasta tulee entistä raadollisempaa niin, että sitten ainakaan kukaan ei enää usko. 

Maailmalla tapahtuu kaikenlaista julmaa, vai voiko kukaan väittää ettei lapsia raiskata, ettei murhia ja tapoja tapahdu, ettei maailmassa ole kannibaaleja ja muuta puhdasta pahuutta?

Oli insesti-isä joka telkesi tyttärensä kellariin ja tytär sai lapsia isälleen. Oli Coltin perhe jossa sukusiitos jatkui vuosia ilman että kukaan puuttui. Miksi sitten tarina koko suvun hyväksikäytöstä on liian absurdi todeksi? Olen lukenut vastaavista tapauksista että ei se lopulta niin harvinaista ole että insesti jatkuu vuosia eikä kukaan puutu.