Koko maailmani on rakentunut näiden fiilisten varaan. Isän läpitunkeva katse joka tarttuu kasvoilleni, on ensimmäisiä muistojani. Kaikki muu sen jälkeen tapahtunut jotenkin juontaa tuosta varhaislapsuudesta. Tuosta pahuudesta jonka itseeni imin jo vauvana. Siksi elämäni on ollut niin vaikeaa. Pitäisi tavallaan jälleensyntyä jos haluan uuden elämän. Jopa äidin raskausaika on jotenkin vaikuttanut aivojeni kehitykseen. Kaikkea tätä olen lähtenyt purkamaan.
Se on kuin horjuva rakennus koska perusteet ovat huonot. Mitä enemmän rakennan sitä, sen helpommin se vain kaatuu. Pitää keskittyä korjaamaan perusteet ja sitten voin rakentaa rakennuksesta vaikka pilvenpiirtäjän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti