En ole enää pervoileva Haga mikä olin 11-13 -vuotiaana. Olen muuttunut terveemmäksi.
Hugailin vähän huoneessani eli tein outoja ilmeitä, ääniä ja eleitä, ja se toi seksuaalitraumojani vähän lähemmäs. Helpotti. Huomaan taas tarpeen alkaa hugailemaan kaikkien nähden kuten vielä tein yksitoistavuotiaana mutta hillitsen itseni.
Tuo hugailu auttoi minua sisäistämään missä kunnossa silloin olin.
Tuntuu ihanalta huomata miten paljon terveempi olen.
Voisin terapeutin nähden hugailla. Se voisi purkaa hulluutta minusta varsinkin kun joku katsoo vierestä.
Olin irvokas. Ja ainostaan siksi että olisin niin etova ettei minua raiskattaisi. Myöhemmin siitä tuli tapa purkaa pahaa oloa. Toisaalta se oli ehkä hätähuuto ettei kaikki ole hyvin.
Itkettää. En ole enää rivo ja umpihullu. Minua ei kiusata. Voin hugailla rauhassa, ottaa sen jälleen tavaksi purkaa pahaa oloa. Voin tehdä sitä yksin.
Hugailin oikein urakalla ja sain syvää patoutunutta pahoinvointia ulos itsestäni! Sepä oli helppoa. Heti on terveempi olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti