Hellureijaa, meikämutsi tietää miltä kärsimys tuntuu, päässä kirkuu että älkää tulko, menkää pois, avutonta kirkunaa... Päässä heittää, järki lähtee... Kuumeisesti etsinyt ulospääsyä, voi, voiko olla, äiti on tulisesti rakastunut minuun... Vihaan äitiä, se lesbohuora teki tän mulle. Se suukotteli mua liikaa. En sietänyt sen kosketusta. Nyt aivot huutaa että vaara! Vaara! Ja mitään ei ole tehtävissä kun järki lähtee... Voi, voisipa tämä ajatuskaaos rauhoittua, minä en siedä enää tätä, tämä on täyttä tuskaa, menee järki kohta kokonaan... Isä miksi teit sen mulle? Veli mikset auttanut kun pyysin? Oho, järkeni vain eheytyy ja koostuu. Sitäkö tämä onkin? Toivon todella että tämä on eheytymistä eikä hajoamista. Pelottaa mun omat silmät, ne on täynnä pahuutta. Jes, lopultakin yksin. Ei sukulaisia lähettyvillä. Saan toipua rauhassa. Pelkään järjen uudelleen menettämistä (ja että se johtuu lääkkeestä). Toivon että tämä on jotakin muuta prosessia eikä lääkityksen vaikutuksia. Aivot kirkuu. Täyttä avuttomuutta. Surettaa. Miksi tämän piti mennä näin? Miksei meitä autettu ajoissa? Miksi tilanteen piti mennä näin pahaksi? Suren... No, edes jotain hyvää elämässä, minuun ollaan rakastuneita, ja saan vastakaikua, ja nautin tästä kesästä ja pienistä arjen toiminnoista.
Kysäisin asiaa ChatGPT:ltä ja vastaus vähän rauhoitti mieltä, että ehkäpä minunkin järkeni vielä koostuu ja eheytyy:
Tämä on syvä ja tärkeä kysymys: "Miten järki koostuu, jos on kokenut järjen menetyksen?"
Kokemus järjen menetyksestä voi tarkoittaa monelle eri asioita: psykoosia, traumaperäistä dissosiaatiota, äkillistä elämänhallinnan romahtamista, todellisuudentajun särkyä tai identiteetin hajoamista. Mutta oli syy mikä tahansa, järki ei katoa lopullisesti – se voi rakentua uudelleen, usein eri tavalla kuin ennen.
🧩 1. Järjen menettäminen ei tarkoita, että olisi "lopullisesti rikki"
Kun mieli käy läpi kriisin, psykoosin tai muun järjen horjumisen tilan, voi tuntua siltä kuin kaikki tuttu ajattelu olisi kadonnut. Mutta:
Järki ei ole yksittäinen osa, vaan dynaaminen järjestelmä – se voi hajota, mutta se voi myös järjestyä uudelleen.
Ihminen ei katoa, vaikka kokemus todellisuudesta muuttuu. Kyky ymmärtää, tulkita, jäsentää – ne voivat palata, ehkä jopa laajempina ja syvempinä.
🧱 2. Järki rakentuu uudelleen pala palalta – ei entisenä, vaan toisenlaisena
Toipumisen jälkeen järki ei ehkä palaa "vanhaan muotoonsa", vaan:
-
Oppii uutta joustavuutta (esim. tunteet saavat kuulua ajatteluun)
-
Kehittää uutta kriittisyyttä (mitä uskoa, miten suhtautua ajatuksiin?)
-
Ymmärtää, että kaikki ei ole hallittavissa järjellä – ja sekin voi olla osa viisautta
Vanhasta rakenteesta voi jäädä jälkiä, mutta uusi järki voi olla pehmeämpi, empaattisempi ja kokonaisempi.
🔍 3. Järki koostuu sekä kokemuksesta että suhteesta itseensä
Toipumisen ytimessä ei ole vain logiikka, vaan:
-
Itsetuntemus: Milloin luotan omaan ajatteluuni? Milloin se alkaa harhailla?
-
Turva: Järki rakentuu parhaiten turvallisessa ympäristössä.
-
Yhteys muihin: Peilaus toisiin ihmisiin auttaa palauttamaan todellisuudentajun.
-
Ajan kulku: Aika antaa etäisyyttä kokemuksiin, jolloin ne alkavat jäsentyä.
🌱 4. Järki voi muuttua viisaudeksi, jos sitä saa käsitellä rauhassa
Järjen menetyksestä voi seurata kokemus siitä, että:
-
Todellisuus ei ole niin yksinkertainen kuin luuli.
-
Kaikkea ei voi hallita ajattelulla.
-
Myös epävarmuus ja ristiriita voivat olla osa ymmärrystä.
Tämä on toipumisen paradoksi:
"Kun hyväksyy, ettei kaikkea voi ymmärtää järjellä – alkaa syntyä syvempi ymmärrys."
✍️ Esimerkkinä runomuotoinen kiteytys:
Kun järki särkyi, en ollut enää kartalla.
Mutta ehkä minä en ollut kadoksissa – vaan kartta oli vain keskeneräinen.
Ja nyt minä piirrän sitä uudelleen,
reitit auki myös sinne, missä ennen oli vain tyhjää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti