Tänään on ihan hyvä aamu. Taidan vielä juoda kupin kahvia.
Ihan repesin nauramaan kun tajusin että ympärillä olevat ihmiset eivät ole sukulaisia. Olen saanut sellaiset traumat että pääni sisällä olen sukulaisten vankina ryhmätilanteissa. Olen ollut sukuorgioitten keskipisteenä. En enää ole negatiivisesti kaiken keskipiste.
Voin myös suoltaa pääni sisällä outoa puhetta eikä kukaan kuuntele ajatuksiani. Voin nauttia ajatuksilla leikittelystä. On mielipuuhaani leikitellä ajatuksilla ja pohdiskella omassa rauhassa kaikenlaista.
On myös helpompaa nyt maadoittaa itsensä jos ajatukset alkavat liikaa ahdistaa, keskittyä vain fyysisyyteen.
Voin tuntea niin kuin tunnen. Minun ei täydy vastustella tiedostamista. Voin alkaa antaa ahdistuksen purkautua enkä patoa sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti