Muovaammeko me ajatuksin elämästämme tietynlaista? Että koko todellisuutemme on seurausta ajatuksistamme? Tämä on toisaalta hyvin lohduttava ja toisaalta aika pelottava tajuaminen. Pelottavaa on myöntää, että omat epäonniset tapahtumat ovat ihan oman toiminnan tulosta. Että sitä on itse vastuussa elämästään. Toisaalta kaikkeen emme voi vaikuttaa vaikka kuinka yrittäisimme. Siinä vaiheessa mietin, onko näin tarkoitettu tapahtuvan, jostain korkeammasta hyvästä ajatellen?
Onko karma todellista? Huomaan itse omassa elämässäni ainakin että suhtautumiseni muihin on vaikuttanut jotenkin siihen miten minuun suhtaudutaan. Olen esimerkiksi haukkunut isäni lyttyyn ja sitten minusta tulikin isän kaltainen. Olen ollut ylimielinen ja saanut kaverikseni ihmisen joka suhtautui minuun alentuvasti. Olen oppinut lopulta itse olemaan ystävällinen muille ja saanut ystävällistä kohtelua. Ei tämä välttämättä ole karmaa mutta löydän nuo yhteydet.
Ovatko kaikki tärkeimmät kohtaamiset ihmisten välillä suunniteltu ennalta? Näin haluaisin ajatella. Että niin sanotusti sielunkumppanit lopulta kohtaisivat toisensa. Että sitä vetää puoleensa sellaisia ihmisiä jotka ovat vastaavissa vaiheissa oman kasvunsa kanssa missä itsekin on. Tämän olen huomannut kohtaamisistani ihmisistä. He heijastelevat usein jotakin mitä itse käyn juuri silloin läpi taikka mitä olen käynyt itse läpi mutta hän käy sitä sillä hetkellä läpi taikka että tulevaisuudessa käyn samaa läpi kuin mitä hän kävi. Siksi pohdin että ehkäpä valaistuneena tapaa unelmiensa kumppanin tai parisuhde unelmakumppanin kanssa toimisi vasta sitten. Kaikki ongelmat, traumat ja muut, vaikuttavat tähän suhteeseen niin ettei se voi toimia. Näin kuvaillaan kaksoisliekkejä, jotka ovat siis sielunpuoliskot.
Tällaisia kysymyksiä heräili.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti