Tyttö pelkäsi

Hei vaan, seuraajat. 

Tänään on ollut laiska päivä. Olen lähinnä nukkunut. Nyt katselen luonto-ohjelmaa. Tänään on sauna. Rentoudun. 

Ei ole ihmeempää asiaa. Voisin ajankuluksi kirjoittaa pienen novellin. 

Tyttö oli polvet koukussa talon katolla ja katsoi tähtitaivasta. Hänen kehonsa rajat liukenivat äärettömään avaruuteen. Hän oli tyyni vaikka tosiasiassa pelkäsi kuollakseen. Hän pelkäsi että he löytävät hänet, kiipeävät pystysuoraa seinämää ylös ja hän tulisi murhatuksi. Piti odotella täällä kärsivällisesti koko yö ja sitten kiivetä alas kun aamu koittaa. Tämä oli taas yksi niistä öistä kun tyttö oli kuolemanvaarassa. Hän joutui valvomaan jokaisen yön ettei tullut murhatuksi. Ja hänen myös piti toimia. Yksin. Yhtenä yönä hän oli taas ensiavussa. Onneksi hänet otettiin sinne. Hän pelkäsi kuollakseen. Siellä hän sai idean. Tästä tulee vielä jotain suurta. Hän kirjoittaisi kirjan. Minä olen tuo tyttö ja lukemattomina öinä pelkäsin. 

Ne oli niitä öitä kun pelkäsin todella. Nyt ei enää tarvitse pelätä. Pelkäsin kymmenen vuoden ajan. Ja tein kaikkeni selviytyäkseni. 

Kävin automaatilla hakemassa vähän juotavaa.