Minulla ei nyt juuri ole muita suurempia huolia kuin tämä mielen kaoottisuus. Tietysti aina myös unesta herättyäni, iskee todellisuus vasten kasvoja, miten rankka elämä ollut ja miten pitkä matka vielä eheyteen.
Olen pitkän matkan kulkenut tähän ja silti vieläkin pitempi edessä, mutta en luovuta. Joskus olen vielä sen verran terve että voin elää aika normaalia elämää. Luovuttaminen ei ole ratkaisu. Itsemurha ei ole ratkaisu. Ainut tie on elää elämää eteenpäin ja toivoa että tervehtyy.
Tänään voisin treenata ja meditoida. Nyt nautin kahvikupilliseni loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti