Fiiliksiä

Kipeänä olen. Aika paska fiilis fyysisesti. Sitten olen taas pelännyt telepatiaa niin paljon että hiljennän mieleni tehokkaasti mikä vain häiritsee. Tiedän ettei mitään telepatiaa ole mutta se vaivaa silti. Pakko päästä irti lääkityksestä. Nyt on ollut aika musertava olo useamman päivän verran.

Onko minulla toivoa paremmasta? Nyt-hetkessähän kaikki on hyvin. Tai ainakin suhteellisen hyvin. Menneisyys vain painaa päälle. Olen toivoton nyt. Ei ole sellaista iloa ja riemua nyt mitä ollut pitemmän aikaa, raskaammat olot tekevät tuloaan pintaan. Olenko parin vuoden päästä elämäni kunnossa, kuten ennustin? Nyt oikeastaan enää vuosi ja puoli.

Tosi raskaissa fiiliksissä mennään nyt mutta jossain tuolla on edelleen toivoa paremmasta. Tämä on ehkä jokin huonompi vaihe mutta se voi muuttua paremmaksi. Siinä myös pari selfietä.

Voiko olla todellista, itken, eikä tule loppua tuosta, kyynelten purosta poskillani, kun isäni hämäräperäinen olemus on ovellani, hän avaa oven ja astuu sisään, minä pidättelen henkeä, ei tule mistään mitään, astelee luokseni samettisin askelin, minä varovaisena pidättelen hengitystäni, en ole alasti, kunnes hän minut kovakouraisesti riisuu niin minä huudan, että Jeesus, pelasta minun runneltu sieluni tältä hämäräperäiseltä yöltä, potkin ja kamppailen vastaan, hän ei välitä, hän suutahtaa, sanoo turpa kii tyttö jos et tahdo kuolla, minä lopetan hengittämästä, lamaannun, ja se tuosta, elämästä, ei minussa henki pihise enää, koska sinä minut tapoit yöhön tuohon niin mysteeriseen.