Tässä istun parvekkeella ja juon aamukahvia. Sitten voisin joko mennä uudestaan sänkyyn taikka meditoida.
Jotkut traumatakaumat ovat sellaisia että olen fyysisesti jähmettynyt ja mieli käy ylikierroksilla. Sitä se oli taas viime yönä. Siihen yleensä liittyy tunne että muut kuulevat ajatukseni. Kuin kaikki tarkkailisivat. Oivalsin ainakin hetkellisesti viime yönä että ei tarkkaile. Yritän myös hiljentää mieleni ja pelkään ajatella ajatuksiani koska ne ovat niin outoja, häpeällisiä tai rivoja.
Olen kuitenkin alkanut nyt olla enemmän kehossani mikä helpottaa maadoittumista tähän aikaan ja paikkaan. Helpompaa työntää traumat mielestä pois jos en halua niitä työstää. Sitten voin palata niihin aina kun haluan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti