Seksuaalinen mielihyvä tuntuu kiduttavalta. Jos masturboin, olen pääni sisällä seksuaalisen hyväksikäytön tilanteissa. Masturboin aika harvoin. Viimeksi kun yritin, tuntui se samalla hyvältä ja kuitenkin niin kiduttavalta että piti lopettaa - ja orgasmeja vastustelen aina viimeiseen asti.
Päätin ottaa tavoitteeksi masturboida ainakin kerran päivässä. Se on helppo ja nautinnollinen tapa eheytyä. Ehkä kun jatkan sitä, oivallan, että nyt en ole sukulaisten kanssa vaan ihan yksin ja omassa rauhassa eikä kukaan tule ja keskeytä minua.
Sinänsä edistysaskel että oivalsin viimeksi kun sitä tein että kukaan ei tarkkaile nyt enkä tuntenut oloani myöskään telepaattiseksi että joku telepatian voimin näkisi taikka kokisi mitä teen. Hienoa.
Päässä heti tuntuu terveemmältä ja kokonaisvaltaisesti kehossa tervehtyneeltä kun masturboin ihan vain lyhyen hetken. Miten paljon eheytymistä tulee tapahtumaan kun otan tuon aktiiviseksi tavaksi?
Telepatiaa koen vähemmän. Tai, ei voi edes sanoa että kokisin sitä, ajattelen ihan vain omia ajatuksiani. En edes koe mitään telepatiaa. Ja silti tuo uskomus vaivaa minua. Miksi? Varmaankin siksi että kaikista yksityisimmät asiat minusta on revitty auki, kuten seksuaalisuus, niin, että koen että kaikkein yksityisin ei olisi yksityistä, eli ajatukset ja tunteet ja ylipäätään kaikki mitä sisälläni tapahtuu.
En sinänsä ole katkera vaikka seksuaalisuuteni on näin tällä tapaa "varastettu" minulta. Sille en mahda mitään. Voin vain toivoa että edistyn niin että nautin taas - taikka ensimmäistä kertaa koskaan - seksuaalisuudestani täysillä. Ehkä olen jopa tyytyväisempi näin, nämä haasteet koettuani. Ehkä saan seksuaalisuuteni entistäkin täyteläisempänä takaisin.
Olenko katkera kokemuksistani? Välillä, kyllä, välillä taas kiitollinen, mutta enimmäkseen kiitollinen nykyään. Olen saanut elämältä arvokkaita opetuksia joiden myötä osaan arvostaa kaikkea hyvää mitä minulla on, enemmän. Toisaalta välillä olen todella musertunut, miten paljon matkaa vielä on eheyteen. Mutta otan päivittäin askelia eteenpäin kohti sitä. Joka ikinen päivä on jonkinlaista edistystä (vaikka myös pyörittelen paljon samoja teemoja päässäni yhä uudestaan).
Nyt en ole hetkeen miettinyt turvattomuutta. Se on tavallaan unohtunut. En ole kokenut "panetusahdistuksia" (voimakkaita takaumia joissa olen fyysisesti, seksuaalisesti kiihottunut ja peloissani samalla). En ole nähnyt niitä kuvia traumoista ympärilläni kaikkialla.
Tämä on minun yksityistä. Minun omaa. Tunteeni ovat minun omaa. Seksuaalisuuteni on omaani. Ajatukseni ovat omiani. Ne eivät välity telepaattisesti muihin. Ymmärrän tämän järjellä nykyään paremmin - järkiajattelu toimii jo vähän paremmin ja alkaa ylittämään tuon tunteen tason. Vaikka edelleen tunnen että telepatia on totta kykenen järkeistämään sen ettei se ole.
Vielä joku päivä huomaan, havahdun siihen, että olen ihan yksin oman mieleni sisällä eikä kenelläkään ole pääsyä sinne. En enää toivo enkä pelkää, että olisi. Tulen hyvin toimeen "omillani" eli että ajatukseni ja tunteeni ovat yksin ja vain minun. Pitää vain ensiksi kai purkaa ne juurisyyt tälle uskomukselle taikka sitten vain vahvistaa järjen ääntä joka sanoo ja tietää että telepatia on harhaa.
Mutta miten sitten pärjään jos tämä on vain oman pääni sisältöä? En kestä pääni sisältöä! Sen on pakko vuotaa muihin? Niinkö olen kokenut?
Taikka sitten vain en ole tottunut siihen että olen ihan yksin fyysisesti ja että minulla on omaa rauhaa. Olen kuvitellut että pahoinpitelijäni pääsevät jo mieleenikin käsiksi kun he ovat päässeet kehooni käsiksi. Mutta kehoni on nyt yksin ja vain minun oma ja minun hallinnassani eikä kukaan pääse käsiksi siihen, ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti