Yritän rentoutua

Yritän rentoutua tässä yleisissä tiloissa ja katselen tv:tä muiden seurassa. Pelottaa olla missään ihmisten ilmoilla koska pelkään niin paljon kaikkia ihmisiä, että kaikki tai joku olisi vaarallisia. Yritän hokea itselleni että nämä ovat turvallisia ihmisiä ympärillä. Vajoan jonkinlaiseen dissosiaatioon mikä on nyt vain hyvä. Mutta nyt sen ymmärrän, ympärillä olijat ovat turvallisia. 

Kohta on päiväkahvit. Mukavaa. 

Yritän muistuttaa itseäni siitä missä nyt ollaan. Olen osastolla, yleisissä tiloissa tässä, kukaan ei ahdistele. Vaikeaa vain käyttää tietoista mieltä telepatian takia, koska silloin olen tietoisempi ja tietoinen mieli juurikin tuntuu sotkeutuvan muiden tietoisuuksien kanssa. Siis, tuntuu, mutta se on varmaan vain tunne. Häiritsevää silti. 

Ulkonäköpaineet vaivaavat mutta se on asia mille en voi mitään, miltä näytän, joten pakko unohtaa koko asia ja toivoa että kaunistun.

Sekin riittäisi jos en dissosioisi kehoani vaan tuntisin sen sisältä päin, läpikotaisin, ja olisin yhtä kehoni kanssa.

Silloin myös kaikki mielenterveysongelmat lievittävät, kun olen kehossani. Olen tässä ajassa ja paikassa. Mieleni on siellä missä kehoni. 

Rauhoittunut olo. Kukaan ei tule raiskaamaan vaikka kuinka alitajunnassa toivoisin sitä. Alitajuisesti toivon kaikkea negatiivista tapahtuvaksi. Välillä mietin että toteutetaanko nämä toiveet taikka pelot? Varmaan olen vain hullu. 

Rentoutunut olo kehoni tasolla. Keho tietää että on turvassa vaikka mieli pelkää.