Nyt ei tarvitse miettiä miten pärjätä pahuuden kanssa samassa talossa. Missä pitää olla aina aistit valppaana koska joku yrittää puukottaa. Taikka maata valmiudessa sängyssä taikka lattialla odottaen hidasta kuolemaa. En enää joudu olemaan noissa oloissa, koskaan.
Voin keskittyä nyt hyvyyteen, imeä itseeni energiaa hyvyydestä, ystävällisyydestä, kiltteydestä pikemminkin kuin pahuudesta ja väkivallasta. Rakkaus ei ole enää häiriintynein asia maailmassa vaan se kaunein ja parhain. Seksi ei ole enää syntistä ja häiriintynyttä vaan kaunista ja romanttista taikka tulista ja kiihkeää vailla mitään vääryyttä. Myötätuntoiset eleet eivät johda enää automaattisesti seksiin.
Tänään aamusta ihan hyvä fiilis. Kävi pari naapuria kylässä. He sanoivat ettei ahdistukseni tartu heihin, minua kun vähän ahdisti se tilanne. Otin vastaan. Ei tunteeni tartu. Nyt tosin taas tunne että ei uskalla ajatella tietoisesti mitään kun ajatukseni tarttuvat muihin. Taikka sitten se johtuu lääkkeestä se tunne.
Traumoista vähäsen puhetta. Olen siis seksuaalisen hyväksikäytön uhri. Olen vain raiskattu pieni tyttörukka, en hullu taikka mielenvikainen räävitön pervo, täysin tärähtänyt.
Hyvä mieliala jatkuu vaikka välillä tuntuu että pää on tyhjää täynnä kun ei uskalla ajatella kunnolla mitään. Mutta jotenkin mennyt tässä maadoittuneemmaksi olo ja tiedostan paremmin ja paremmin ettei mitään telepatiaa ole. Jotenkin alitajunnassa myös sisäistänyt taas paremmin että olen turvassa.
Jotakin liikehdintää tapahtuu syvemmillä tasoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti