Muistelen että murrosiässä olin niin sekaisin että silloin uskoin kaikkien näkevän minusta läpi. Silloin olin vakuuttunut telepatiasta. Siksi nykyäänkin kamppailen tuon uskomuksen kanssa, koska menneet osani ovat vakuuttuneita siitä vaikka nykyinen minä tietää ettei sitä ole.
Ei mitenkään ole mahdollista että kaikki tai koko maailma seuraa ja tarkkailee jokaista ajatustani kaiken aikaa. Ei edes naapurit. Miten sitten hälytän apua jos en telepaattisesti, sanoo teini? No, et onnistunut hälyttämään siten apua. Miten kukaan voi auttaa jos ei telepaattisesti tiedä mitä ajattelen?
Murrosikäinen haluaa niin kovasti apua että kuvittelee että kaikki näkevät mitä tapahtuu. Helpotti ymmärtää tämä. Vauva halusi pois mielensä sisältä niin kaikki levisi ympärille.
Muistuttelen vain itseäni siitä että vaikka minusta kuinka siltä tuntuisi, en ole telepaattinen koko maailman kanssa. Minä on se koko maailma.
Tajusin että minulla on todella vääristynyt minäkuva. Näin itseni ikkunan heijastuksessa ja tajusin näyttäväni nuorelta naiselta, en isän irvikuvalta. Minä olen ihan sievä. Tuntuu vaan niin irstaalta sisäisesti. Mutta se ei näy ulospäin. Näkisinpä itseni kuten muut parhaimmillaan minut näkevät! Luokan suosittuna tyttönä, jopa, mitä koskaan en ole uskoakseni. Mutta ehkä he tarkoittavat sitä.
Pysähdyttävä oivallus. Mitä jos kaikista näistä mielenterveysongelmista syntyy vielä tietoa? Olisin eräänlainen kokemusasiantuntija. Mitä jos olen vielä terve ja minulla on vain paljon elämänkokemusta ja tietoa psykooseista ja muista mielenterveysongelmista? Tieto on mielenkiintoista ja tuo elämään sisältöä. Olisin vielä kiitollinen tästä kaikesta mistä paraikaa kärsin. Lupaan sen itselleni. Vielä olen kiitollinen kokemuksestani. Toivo elää.
Nyt olen turvassa. En enää joudu todistamaan vierestä sukulaisten yhtymistä. Isä, äiti eikä veli eivät yhdy minuun. Olen vapaa. Ja insestistäkin minulla on arvokasta kokemusta minkä voin vielä hyödyntää muiden auttamiseen.
Onko tuo oikeasti minun naamani? Näytän ihan nätiltä nykyään! En sisäistä että ne ovat minun kasvoni. Olen mielestäni edelleen ruma ja naiseuteni menettänyt. Ehkä muut eivät näe minua yhtään siinä valossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti