Tästä alkaa uusi elämä, päätin niin. Päätin että tulen vielä eheytymään, että tämä prosessi mitä teen, ei ole hajottava, vaan on eheyttävä. Päätin että selviän ja vielä nautin elämästäni.
Pääsin osastolta kotiin. Ihanaa olla kotona. Vaikkakin nyt taas lääkeannostusta osastolla nostettiin ja mieleni on taas yhtenä sirpaleena. Ja nyt pitäisi sitten taas vähentää sitä mikä sekin aiheuttaa oireilua. Pitää varmaan todella hitaasti ja hallitusti vähentää, ihan vain sen verran ettei mieleni olisi näin sekava.
Olen saanut jotenkin turvallisuuden tunteen kasattua! On turvallisempi olo nyt kotonakin vaikka osastolla oli vielä turvallisempaa. Olen oppinut että koti on turvaton paikka. Täällä on niin kaunista ja ihanan hiljaista.
Keittelin kahvit ja ajattelin chattailla. Mukava olo olla. Voisin käpertyä kahvit juotuani sänkyyn ja nauttia vain olostani ja pistää ehkä Taivas tv7 taustalle pyörimään.
Olen ottanut opikseni etten stressaa liikaa olosuhteita vaan annan niiden olla. Päästän langoista irti. En yritä kontrolloida ja hallita kaikkea. Annan asioiden olla.
Vielä merivesi on kristallinkirkasta ja kaunis haikalaparvi ui allani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti