Nyt olen täysin turvassa. He tuskin tulevat tänne moottorisahan voimin. Pelännyt vain liikaa joskus että he tekevät mitä tahansa jotta saavat minut hengiltä. Sekin on historiaa, mennyttä, eikä enää täydy pelätä.
Voin nyt keskittyä hyvään oloon ja hyvinvointiin. Ei tarvitse enää rääkätä itseään negatiivisin, itsetuhoisin ajatuksin. Tämäkin ottaa aikansa oppia.
Hyvä olo on nyt hyvää oloa. En tarvitse pahoinvoivuutta enää.
Pahoinvointi on kertynyt kehooni ja siksi kärsin ulkonäköpaineista. Kehoni kantaa niin monenlaista traumaa että sen takia se on muuttunut epäviehättävämmäksi mitä se muuten olisi. Kuvissa näytän ihan hyvältä joo paitsi muiden ottamissa.
Mitä tämä on, miksi olen niin hyvinvoiva nykyään? Onko jokin pahasti pielessä? Ei, insesti se vain on lakannut, lopultakin, vaikka sitä kesti kauan.
Löysin yksinkertaisen neuvon pois kärsimyksestä: ei keskity siihen ollenkaan vaan keskittyy sen sijaan hyvään oloon. Masentuneet ihmiset ovat tavallaan itsetuhoisia keskittyessään vain kärsimykseensä. Nyt en anna sijaa tuskalle, annan itseni tuntea hyviä oloja ja hyviä tunteita ja ajattelen itsestäni myönteisiä ajatuksia.
Nyt nautin kahvista ja suklaamoussesta. Elämän pienet suuret ilot tuottavat nautintoa nykyisin paljon. En vaadi enää elämältäni tähtitieteellisen suuria asioita - kuten että asuisin isossa talossa ja minulla olisi omat palvelijat mitä olen joskus lapsena kaavaillut tulevaisuudekseni täysin utopistisissa sfääreissä - vaan minulle riittää että hengitän, elän, ja olen turvassa. Minulle riittää normaali arki ja se tuottaa paljon iloa ja nautintoa. Edelleen haaveilen tosin siitä julkisuudesta ja suurista asioista mutta tuo taas on sitä lapsuutta ja teini-ikää kun haaveilin näistä, olla joku suuri henkilö, ja yritän vähän hillitä niitä ajatuksia jos ne ovat mahdottomia saavuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti