Menee paremmin kun olen saanut nukuttua päikkäreitä. Nyt nautin tässä kupillista kahvia ja olen ja mietin mistä kirjoittaisin.
Olen alkanut epäillä seksuaalisuuttani, etten ehkä ole lainkaan naisiin päin. Tai ainakaan en niin paljoa kuin miehiin. Olen omannut lesbo-identiteetin joskus täysi-iän kynnyksellä. Mutta nyt epäilen että pidän enemmän sittenkin miehistä. Miehiin vetovoima on ihan eri tavoin eläimellistä kuin naisiin vetovoima. Mutta ihastelen kaunista naisvartaloa. En tiedä onko se enemmän sitä että tankkaan itseeni naiseutta muista naisista enkä lainkaan sittenkään haluaisi olla naisen kanssa. Edelleen minun on hieman vaikeata syttyä miehen vartalosta mutta huomaan nykyään pitäväni siitä enemmän kuin aikaisemmin. Seksuaalisuuteni on vasta avautumassa minulle.
Surettaisi olla lesbo. Jotenkin ehkä tiedän ettei se ole yhtä ihanaa olla naisen kanssa kuin olla terve psyykkisesti ja heterosuhteessa. Näen itseni naimisissa miehen kanssa mieluummin kuin naisen. Naisen kanssa perheen perustaminen ajatuksena tuntuu omalla kohdallani väärältä vaikken todellakaan homofobinen ole. Se vain tuntuisi väärältä. Mutta en tiedä, en ole ollut rakastunut naiseen enkä seurustellut naisen kanssa. En tiedä vaikka toteaisin sittenkin että tämä on minun juttuni.
Ihailen edelleen naisen vartaloa ja miehet herättävät pikemminkin inhoa. Tätä suren. Se pelkästään että suren sitä, kertoo että se ei ehkä ole sitä mitä pohjimmiltaan olen. En ehkä pohjimmiltaan ole lesbo ollenkaan jos edes biseksuaali. Haluaisin syttyä miehistä enemmän.
Seksuaalisuuteni on aika tukahtunutta. Sitäkin kaipaan, että syttyisin enemmän miehistä tai naisista. Olen nähnyt ja kokenut niin seksuaalisia tilanteita perheen kanssa että olen tukahduttanut seksuaaliset haluni jotta pääsen insestistä irti. Kaikki kiihottavimmat tilanteet läpi koettu. Mutta nyt saa taas olla seksuaalinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti