Olen pökerryksissä rakkaudesta sinua kohtaan, veljeni

Suutelemme ahnaasti toisiimme takertuen. Riisumme samalla vaatteitamme kiireellä, emme malta odottaa kun pääsemme yhtymään toisiimme. Tämä on niin kaunista ja samalla niin väärin. Olen tainnoksissa sinun suudelmistasi, miten pehmeä ja kostea on suusi, ja hukun siihen. En viitsi välittää tuosta tunteesta että pitäisi lopettaa, että teemme väärin toisiamme kohtaan kun jatkamme tätä sairasta suhdetta. Olen pökerryksissä rakkaudesta sinua kohtaan, veljeni, armaani, rakkaani. Rakastan sinua enemmän kuin mitään tässä maailmassa, kuiskutan hänen korvaansa ja hän vastaa suutelemalla minua hartaasti. Itken samalla niin liikutuksesta mutta myös tuosta tunteesta että tämä on pahasti häiriintynyttä tämä rakkaus. Lopulta tämä kuitenkin tuntuu puhtaalta euforialta. Hän oli ensirakkauteni ja meidän suhteemme piti salata kaikilta. Öisin haaveilin hänestä ja että menen hänen huoneeseensa viettelemään hänet. Päivisin vain olin masentunut, en muistanut mitään minun ja veljeni salasuhteesta ja romanttiset haaveeni keskittyivät kouluihastuksiin. Halusin epätoivoisesti seurustelukumppanin. Ja öisin seurustelin veljeni kanssa. Päivisin unohdin tuon kokonaan.