Kirjoitin jopa omasta mielestäni koskettavan kuvauksen raiskauksesta. Ymmärsin hieman paremmin tuon kirjoitettuani että olen kokenut tuon kaiken omakohtaisesti, että kirjoitan omasta kokemuksesta. Minä olin kuin tuo tyttö. Olen pieni satutettu tyttö sisimmässäni joka muuttui ruman isän irvikuvaksi ja kadotti itsensä. Minä olen sydän särkyneenä äidinrakkautta hapuileva pieni tyttö joka on liian pieni ja viaton kokeakseen tuollaista pahuutta. Minä olen nyt kaunis nuori aikuinen nainen mutta sisälläni asuu pikkutyttö. Tyttö, joka kaipaa vain vanhempien hellyyttä ja hoivaa, ei sitä seksuaalista. Tyttö joka toivoo kovasti että joku auttaisi. Mutta nyt tyttöä autetaan. Minua autetaan. Minun ei tarvitse olla enää isän ruma irvikuva että ihmiset pysyisivät loitolla eikä kukaan ahdistelisi seksuaalisesti. Minun ei tarvitse enää näyttää mahdollisimman oksettavalta ettei kukaan vain koskisi. Voin palautua omiin kasvoihini, omaan energiaani. Voin olla kaunis tyttö taas. Eikä kukaan ahdistele, olenhan aikuinen, ei pieni tyttö joka on vaarassa koska on liian avuton. En ole avuton enää, olen itsenäinen aikuinen nainen. Eikä kukaan tahri minua synnillä enää.
sunnuntai 8. kesäkuuta 2025
Koskettava kuvaus raiskauksesta
Selkäpiitä karmiva huuto yössä, kyyneleet poskilla, isän alkoholin huuruinen hengitys kasvoilla ja punakka naama, salamyhkäinen tunnelma ja yksinäinen kirkuna joka kattaa koko Suomen. Äiti on jossain mailien päässä eikä riennä hätiin. Tytön kyyneleet tahrivat tyynyliinan mustina kuin yö on. Hän työntelee sisään ja tyttö puree hammasta ja kestää kivun urheasti. Hän todella on menettämässä järkensä kun isä kiihdyttää ja tukahtunut huuto kattaa huoneen kun hän lopulta saavuttaa huippunsa. Tyttö häpeää ja kääntää katseensa tyynyyn ja lohduttautuu nähdessään kyyneleittensä tahrat siinä, se on kuin merkki puhtaasta sisimmästä mikä ei ole synnin tahrima. Isä nousee varovaisesti tytön päältä ja poistuu ja sulkee hiljaa huoneen oven kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tyttö puhkeaa ulvontaan kuin susi kuutamoon ja itkee tuskaansa. Hän heijaa, keinuttaa itseään ja antaa nyyhkytyksien purkautua kuin nuo kristallisen puhtaat kyyneleet purona poskillaan. Ne ovat ainut merkki puhtaudesta tytön hennossa synnin likaamassa vartalossa. Kuutamo valaisee huoneen hämärässä ja on niin kalpea taivaalla kuten tytön pelosta sekaisin olevat kalvakat kasvot. Tyttö pyyhkii silmäkulmiaan ja antaa viimeisten kyynelten vuotaa ja päästää syvän väräjävän huokauksen. Hän käpertyy peittoihin jotka ovat kuin isän lämmin hyväily ja tuudittautuu lohtuun että joku halaisi lämpimästi ja poistaisi tuon synnin hänen haavoittuneesta kehostaan. Yö on samettisen hiljainen kuin tyttö olisi yksin koko maailmankaikkeudessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ensimmäinen kerta elämässäni kun pystyn oikeasti muistamaan
Ensimmäinen kerta elämässäni kun pystyn oikeasti muistamaan tämän. Isäni raiskasi minua toistuvasti. Näen tuossa kuvassa itseni kiinnitettyn...

-
Muutama selfie. Laitoin nyt samaan postaukseen vaikka tämä on vähän hassua ehkä. Minulla on itseni etsimisen kanssa yhtälailla menossa itsen...
-
Kun tullut taas vähän epäileviä kommentteja, avaan hiukan traumojani jotka ovat varmuudella totta ja joista tiedän että hyväksikäyttö on oik...
-
Mua ei enää alisteta. Kukaan ei alista mua enää. Mua ei alisteta toisten tahtoon. Mua ei seksuaalisesti alisteta. Ihan puulla päähän lyöty o...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti