Ihanaa olla vapaa ja omassa kodissaan. Ei täydy enää vetää mitään masentuneen ihmisen roolia että he hakkaavat jos olen vähänkin liian iloinen. Siitä on tullut minulle vallitseva olotila, miten olen mukautunut heihin ja heidän käytökseensä. Se on rooli mutta olen unohtanut että se on vain rooli.
Nyt saa nauraa, vihastua, itkeä. Mikä helpotus, voi ilmaista tunteita ulospäin. Ei täydy enää jähmettyä kauhusta tai olla ilmeetön muuten.
Näin teininä varoittavan unen jossa kaksi pahaa hahmoa jahtasivat minua labyrintissä. Aina kun käännyin vasemmalle, he saavuttivat. Lopulta käännyin vain oikealle ja pääsin pakoon. Herättyäni tunsin varoittavan tunnelman. Siihen loppui se kaikki sekoilu ja hugailu. Olin menossa todella huonoon jamaan kun jatkoin sitä pelleilyä.
Ihanaa, nyt sen alan tajuta. Insestiä oli. Ja insesti meni. Se on ohi, loppu. No, minun osaltani, ainakin. Mikä huojentava oivallus! Ei enää koskaan joudu olemaan seksuaalisesti tekemisissä suvun kanssa!
Itkettää melkein ilosta. Olen vapaa nyt elämään haluamani kaltaista elämää!
Ei täydy pelätä muita ihmisiä tai pelätä olla missään ihmisten ilmoilla. Voin kokea ystävyyttä naapureihin ja muutenkin kokea ihmisten välisen välittämisen. Voin avata sydäntäni rakkaudelle kun rakkaus ei enää ole jotakin häiriintynyttä.
Tuskin edes olen kokenut parhaita asioita elämässä; platonista rakkautta, romanttista rakkautta, äidinrakkautta, ystävyyttä, kiintymystä lemmikkieläimiin, hyvää seksiä ja rakastavaa seksiä sekä muutenkin seksuaalista nautintoa parhaimmillaan. Sitä kuvittelee että insesti on paras seksuaalinen nautinto mutta teoriani mukaan se on oikeasti aika vähäistä verrattuna normaaliin seksiin. Jos sitä ei ole joutunut kokemaan omalla kohdallaan, se herättää vain puhtaasti vastenmielisiä tunteita. Ja niin sen kuuluukin olla.
Vielä ehdin kokea rakkauden parhaimmillaan. Valitsen nykyään hyvyyden pahuuden sijaan. Pahuus on läpikotaisin koettu. Tiedän mitä se on. Olen oppinut paljon siitä. Nyt on aika keskittyä hyvyyteen!
Eikä pahuuden kokemukset menneet hukkaan. Ne olivat arvokkaita oppiläksyjä joiden myötä arvostan vain hyvyyttä enemmän. Nyt olen hyvän puolella. Minulle ollaan ystävällisiä. En itse enää vihaa maailmaa kuten joskus olen vihannut. Rakastan kaikkea elollista ja elotonta. Ainakin siinä määrin mitä kykenen rakkauteen. En vielä täysin pysty tuntea hyviä tunteita kuten rakkautta. Olen turta. En ole oppinut mitä hyvyys on.
Niin ihanaa elo on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti