Kuka minä olin ja kuka olen

Kuka minä olin ja kuka olen?

Olin se luokan ruma, rujo ja outo tyttö, joka nauraa hirnui maniassa luokassa. Olin se teinipervo jolla on räävittömät puheet. Olin oksettavassa kunnossa murrosiässä, haisin hielle ja testosteronille ja ulosteelle, oksennukselle. Olin täysin, totaalisen räjähtänyt kuudennella luokalla. Ja silloin kai tämä ajatustenlukuongelmakin alkoi.

Sitä aiemmin, kun olin vielä enemmän oma itseni, saatoin olla mielletty siksi suosituksi tytöksi. Olin terävä päästäni ja nätti, ekstrovertti, ystävällinen. Lohdutin muita ja puolustin kiusattuja. Tai sitten olin itsekin vähän ilkikurinen ja kiusasin muita? En tarkkaan muista noita aikoja. Olin kuitenkin todella tyttömäinen, sen muistan. Kunnes äitini vei minut kampaajalle ja pitkät hiukseni leikattiin polkkatukkamalliksi. Koin että siinä samassa menetin tyttöyteni ja minusta tuli androgyynimpi.

Kuka olen nyt? Olen vahva, viisas ja voimaantunut nainen jolla on huikea tarina kerrottavana, toivottavasti, vielä. Olen läpikotaisin hyvä ihminen, mitä en todellakaan aina ollut. Olen saamassa lopultakin tyttöyteni ja naiseuteni takaisin, sitä olen kaivannutkin! Kokemuksen sukupuolesta, mikä seksuaalitraumojen myötä hälveni kokonaan pois. Minulla on imartelevampi identiteetti nyt kuin koskaan aiemmin, varmaan.

Tuossa pari kuvaa minusta ennen ja nyt. Ensimmäisessä olen kuuden vanha. Tuossa myös kuva kissaprinsessasta joita silloin piirsin. Kolmas kuva on kai joskus kolmetoistavuotiaana otettu ja neljäs rippikoulusta.