Kukaan ei raiskaa enää

Kukaan ei raiskaa enää. Kukaan ei tarkkaile kehoni jokaista hienoisintakin liikettä. Olen turvassa sängyssäni. Voin tuudittautua uneen. Kukaan ei myöskään telepaattisesti lue ajatuksiani. Olen vauvaikäisenä halunnut uskoa tähän telepatiaan. Nyt se vain häiritsee jokapäiväistä elämää.

Minulla on mittava historia raiskauksia takana. Olen joutunut hyvin erilaisissa tilanteissa hyväksikäytetyksi. Mutta nyt kukaan ei raiskaa.

Pelottaa sanoa sanakin raiskaus. Alitajuntani ei voi sietää niitä muistoja. Olen siis isäni hyväksikäyttämä seksuaalisesti. Surettaa miten pitkä tie eheyteen vielä on. Menee varmaan kymmenen vuotta helposti. Pitää vain olla kärsivällinen eikä kiirehtiä.

Mieleni on sirpaleinen ehkä enemmän raiskausten ja kidutusten johdosta kuin lääkkeiden takia. Tällä tavoin opin ajattelemaan kun minut raiskataan? Sinkoilevia sanoja siellä täällä vailla merkitystä. Ja voi hel... jos tämä johtuukin lääkkeestä mistä en pääse irtikään. No, katsotaan. Ajelehdin.

Nukuin yön ihan hyvin. Voisin ottaa pienet päikkärit.

Otin päikkärit ja virkisti huomattavasti. Mieleni pääsi käsittelemään näitä raiskauspelkoja ja nyt olen lähestulkoon vapaa pelosta. Mieli ei sirpaloidu mitä se tekee kun pelkään.

Odotan sitä että voin nauttia seksuaalisuudestani ja saada kokokeho-orgasmeja. Se olisi varmasti eheyttävää nyt kun insestissä silloin lähti järki. Mielihyvä on minulla pakkautunut alakroppaan mistä syystä se on kauniimpi kuin muu kehoni. Tästäkin syystä odotan kokokeho-orgasmeja, se varmasti kaunistaisi.