Todella rankkaa nyt varsinkin. Pään sisällä suorastaan kirkuu järjen menetys. Enkä tiedä mistä tämä johtuu, lääkkeestä vaiko traumoistani. Ei tuolla lääkkeellä ainakaan aiemmin ole ollut tällaisia sivuvaikutuksia niin ehkä se on vain sitä että menetin järkeni lapsuudessani ja nyt sen tunnen todella kun aivot alkaneet eheytymään?
Välillä kaikki on ihan hyvin, kykenen ajatteluun, mutta välillä mieli on yhtä kaaosta ja random sanoja jotka pulpahtelevat mieleen ja tuntuu että järki hajoaa kappaleiksi. Oliko ajatustoimintani tällaista kun minua kidutettiin?
Aika toivottomalta näyttää tilanne nyt. Mutta päätän vakaasti selviytyä tästäkin vaiheesta. Ehkä tuo mielen sirpaleisuus on väliaikaista? Entä jos se onkin vain järkeni joka koostuu ja siksi tunnen tuon pahimman hulluuteni nyt tällaisena mielen sekamelskana? Entä jos minulle on luvassa vielä jotain hyvää?
Jotakin hyvääkin, olen viime päivinä alkanut maadoittumaan paljon paremmin. Pystyn sisäistämään sen aika nopeasti että olen turvassa jos öisin herään paniikissa. Kykenen toteamaan että ympärillä olijat ovat turvallisia, ettei ole vaarallisia ihmisiä lähistöllä.
Toivon todella että tämä järjen riekaleisuuden tunne hälvenisi hiljalleen. Mutta pelkään että se vain pahentuu. Miksi hoitotaho ei kuuntele potilaita? Heillä on oma mielipiteensä asiaan mutta he eivät pääse kurkkaamaan mieleni sisään ja tajuamaan mitä nuo lääkkeet tekevät.
Yritän nyt jotenkin selviytyä. Jos jotain hyvää niin tosiaan se että mielialani on ihan korkealla kun on niin hyvä sää ja muutenkin, ja että parin päivän päästä mennään uimarannalle ja sitten se että olen tässä parin päivän sisään maadoittunut paljon. Ennustin että olisin elämäni kunnossa parin vuoden päästä mutta en oikein luota noihin ennustuksiini. Saattaa olla toiveajattelua.
No, nyt menisi ihan todella hyvin jos mieli ei olisi täyttä kirkunaa ja kaaosta. Senkö takia se tuntuu nyt siltä koska sitä se on ollut vaiko lääkkeen takia? Toivon todella ettei lääkkeen.
Nyt yritän antaa itseni tuntea kaikki tunteeni. Yritän estellä itseäni tuntemasta mutta nyt annan mennä.
Vauvaiältä alkanut traumatisaatio. En voi edes kuvitella miten huonosti muu perhe voi kun omakin olo on täyttä helvettiä. Paitsi jos se helvetti johtuukin kuitenkin lääkkeestä eikä heillä ole samaa kokemusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti