lauantai 19. heinäkuuta 2025

Minä olin tuo tyttö

Tyttö hehkui iloa ja valoa. Hän tervehti kadulla ventovieraita ja pysähtyi juttelemaan toisinaan vastaantulijoiden kanssa. Hän säkenöi itsevarmuutta ja oli kovin sievä. Sitten tytölle tapahtui jotain mikä vei häneltä viimeisetkin ilon rippeet elämässä. Hän alkoi nöyristelemään muitten nähden. Hän ei enää uskaltanut ottaa kontaktia muihin samoin ja käänsi katseensa alistuvasti maahan kun ihmisiä tuli kadulla vastaan. Hän katsoi itseään peilistä surullisena minkälainen hirviö hänestä oli tulossa. Hän ei enää ollut yhtä sievä ja häpesi sitä. Sitten tapahtui jotakin vieläkin pahempaa mikä repi tytön järjen kappaleiksi. Hän otti maanisen hymyn käyttöön ja käveli kaduilla sekopäisesti elehtien, samalla sisällään miettien, miksi käyttäydyn näin taas? Miksen osaa olla normaali? Ihmiset loivat tyttöön sääliviä katseita ja toiset pelokkaita. Mikä tuohon tyttöön on mennyt kun hän ilmehtii noin räikeästi? Sitten tyttö vain lakkasi olemasta. Hän kadotti viimeisenkin kosketuksen itseensä ja muuttui eleettömäksi ja ilmeettömäksi. Hän voi entistäkin huonommin vaikka päällepäin vaikutti paremmalta. Tyttöä satutettiin joka yö. Lauma hirviöitä oli hänen kimpussaan. Tyttö potki hengenhädässä niitä kauemmaksi, älkää tulko tänne! Hän huusi. Hirviöt eivät jättäneet häntä rauhaan ja lopulta hän omaksui pikemminkin niiden identiteetin kuin omansa. Tyttö suri syvästi ja tahtoi vain kuolla.

Minä olin tuo tyttö. Nyt olen jo paremmassa kunnossa. Olen silti edelleen aika ilmeetön, tukahduttanut kasvojeni ilmeet kokonaan etten vain näyttäisi liian oudolta, mikä tuottaa syvää häpeää. Minulla on niin rankka historia että olin tuo sekopäinen perverssi tyttö joskus murrosiässä. Kaukana kauniista mikä olin vielä aiemmin. Etsinkin epätoivoisesti kauneuttani takaisin. Jotakuinkin saanutkin sen. Vielä kun olisin yhtä kehoni kanssa, olisin tyytyväinen, näytinpä miltä hyvänsä.

Alan nyt hiljalleen ymmärtämään minkä kanssa olen tekemisissä, minkälaisten traumojen kohde olen ollut. Musertava ymmärrys. Miten ikinä selviydyn tästä elämästä selväjärkiseksi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Minä olin tuo tyttö

Tyttö hehkui iloa ja valoa. Hän tervehti kadulla ventovieraita ja pysähtyi juttelemaan toisinaan vastaantulijoiden kanssa. Hän säkenöi itsev...