Tänään ollut aika musertava olo lääkityksen takia. Muuten ihan okei. Ehkä pitää keskittyä hyviin asioihin.
Kävin kahviolla ja sitten auringossa makoilemassa penkillä. Ihana ilma. Pelattiin tuossa korttia. Sitten kävin salilla treenaamassa. Päätin aloittaa laihduttamisen. Nyt vain olen ja katson televisiota.
Toivottavasti asiat järjestyisivät. Olen vähän epätoivoinen. Olen alkanut ymmärtämään että miten traumaattinen olenkaan. Musertavaa.
Olen toisaalta nyt nukkunut unta jossa työstänyt asioita ja herännyt parempivointisena. Olen tehnyt mukavia asioita.
Olen alkanut järjellä ymmärtää miten älytön tuo telepatiauskomus on. Että kaikki tietäisivät kaikki ajatukseni. Järjen tasolla pääsin yli siitä mutta tunteen tasolla en.
Pitää vain tyytyä siihen mitä elämä on. Ymmärtää se että muutkin kärsivät. En ole ainut joka on kokenut tällaisia tuskia.
Maailmalla on monenlaista kärsimystä. En tiedä siitä puoliakaan. Sotia, nälänhätää, turkistarhausta, lapsiprostituutiota... Kärsimyksen aiheuttamista muille, toisin sanoen. Ihmisiä jotka rukoilevat Jumalalta armoa ja kivun lievitystä. Jumala ei vastaa. Tuhoon tuomittuja olemme. Mikset auta?
Ihmisten tulisi katsoa itseään peilistä. Miten minä olen kohdellut muita? Hyvin vaiko huonosti? Voinko olla ylpeä itsestäni?
Minä tiedän mitä pahuus on vaikken tiedä maailman pahuudesta mitään. Ehkä vielä pystyn perehtymään siihen. Tiedän vain sen että kaikki tarpeeton kärsimys on mielipuolista. Pahuudessa ei ole järkeä. Hyvyys on ainut oikea vaihtoehto. Pahuus sekä kärsimys linkittyvät toisiinsa kuten hyvyys ja hyvinvointi. Kuka tahtoisi tietoisesti valita kärsimyksen?
Kärsimyksen saattaa joskus valita koska se opettaa. Sen myötä valo lisääntyy. Siinä mielessä pahuudestakin johtaa jotain hyvää. Molemmat johtavat johonkin hyvään, pimeys sekä valo, ellei kyse ole puhtaasta pahuudesta ja psykopatiasta. Tarkoitan tällä sitä että ne ihmiset eivät koskaan muutu hyviksi. Niiden uhrit taas voivat saavuttaa kärsimyksen kautta suurta kasvua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti