Älkää ymmärtäkö väärin. En enää tekisi tuollaista. Mutta se muisto on hyvin herkkä, kaunis, omalla väärällä tavallaan. Joskus siihen tuli stoppi. Olin rakastunut veljeeni ja suunnittelin kaiketi suunnilleen häitä hänen kanssaan ja lapsia. Mitä väliä vaikka ne olisivat sisäsiittoisia? Lopulta ymmärsin että tähän on tultava stoppi, me sairastuimme molemmat mitä pitemmälle tuo "parisuhde" meni, näin oletan. Torjuin hänet. Hän ei ymmärtänyt, miksi emme voi suudella enää? Hän oli suorastaan kauhuissaan. Mietin, miten selitän tämän - hei, me ollaan sisaruksia, ei me voida olla yhdessä näin. Veljeni koki että torjuin hänet. Että nyt siskokaan ei välitä. Ei, sisko välitti, ja juuri siksi torjui veljensä.
Muistan että me olisimme menneet julkisesti pariskuntana tuolla kadulla, veli kuiskasi minulle että entä jos joku tunnistaa meidät ja tietää että olemme sisaruksia, sanoin takaisin, sitten mä suojelen sua. Ihmiset katsoivat hymyillen meitä, kulkemassa käsikkäin kadulla, eivät tienneet. En ole aivan varma onko tämä todellinen muisto vaiko valemuisto. Muistelen myös jotakin romanttista talvea kun kävelimme käsikkäin lumisateessa. Se hetki on muistissani vähän epäselvänä, rauhallisena ja romanttisena, melankolisena.
Voi veljeni, miten paljon sinua rakastinkaan, ja sinä tuskin osasit ottaa vastaan sitä. Minä halasin sinua ja sinä menit ihan puihin, irtaannuit minusta ja tönkkönä kävelit pois. Ajattelin, miksi sinä niin reagoit, etkö ole tottunut siihen että sinua halataan? Se oli mielestäni surullista. Tätä muistoa en koskaan unohtanut. Nyt tiedän miksi menit niin vaikeaksi, sinulla oli kaiketi ristiriitaisia tunteita minua kohtaan jotka pelottivat ja järkyttivät sinua. Voi, miten paljon rakastin sinua, niin paljon, että annoin sinun pahoinpidellä minut, koska et selviäisi elämästäsi muuten, taikka näin muistelen.
Edelleen rakastan sinua paljon mutta nyt sisaruksellisesti, en romanttisesti. Halusin sinulle kaikkea parasta. Vihasin sinua myös, mutta se on ymmärrettävää kun tietää mitä teit minulle. Pohjimmiltaan silti olit minulle veljeni kaikkein tärkein tässä maailmassa. Vai onko tässä kyse siitä että rakastuu pahoinpitelijäänsä? Sekin voi olla, että rakastan sinua myös juurikin siksi miten paljon olen joutunut pelkäämään sinua...
Kyllä, me suutelimme ja yhdyimme. Silloin olit vielä herkkä poika, lapsuudessasi. Myöhemmin sinusta kuoriutui todella tuhoisa. En voinut enää kuin alistua tahtoosi, niin aggressiivinen olit. Mutta olet aina kohtalotoverini ja minua harmittaa, ettemme voi jakaa näitä kokemuksia toisillemme ja tukea toisiamme vaan sinä haluat vain tuhota minut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti