Tämä prosessi eheyteen alkoi kun olin seitsemäntoistavuotias. Koin erikoisia kehollisia oireita ja kuin älykkyyteni olisi tuplaantunut. Päädyin ensimmäiselle osastojaksolle. Sen jälkeen osastojaksoja on ollut jo päälle kymmenen. Muistoni todella heräsivät kun olin kahdenkymmenen vanha. Ensimmäiset muistot tuntuivat tulevan jostain todella syvältä alitajunnasta mihin ne olin haudannut. Oli pieni ihme muistaa. Siitä alkoi romahdus.
Olen hyvin tyytyväinen elämääni nyt. Alan olla sellaisella tavalla terve että takaumat eivät niin sanotusti vie mennessään vaan pystyn jo hallita paremmin milloin haluan uppoutua takaumaan ja milloin olla tässä hetkessä.
Minulla on ollut monenmoista psykoottista oireilua. Esimerkiksi piirsin sormellani, hyvin hitaasti, isoja sekä pieniä ääretön-merkkejä ilmaan ja sen piti jotenkin kasvattaa tietoisuuttani, ja siinä tehtävässä ei saanut epäonnistua. Muitakin alien-tehtäviä oli joissa ei saanut epäonnistua; pidättää hengitystä, olla räpäyttämättä silmiä, ja niin edelleen. Koettelin rajojani, kärsivällisyyttä ja kykyjäni. Jossain vaiheessa päätin että nyt tehtävät loppuivat.
Myöhemmin oivalsin että ne "alienit" jotka minulle näitä tehtäviä antoivat, olivat perhe, joka tahtoi testata minua mihin pystyn. Näin harha puretaan.
Kävin monenlaisia spirituaalisia kokemuksia läpi matkalla kohti eheyttä. Meditoin auringonnousua että nyt elämässäni alkaa paistaa aurinko. Kävin läpi itseni äitini kohdussa äidiksi muuttuen kunnes palauduin itsekseni. Kävin läpi menneiden elämien muistoja jotka saattavat olla tämän elämän muistoja symbolisessa muodossa, kävin läpi tyhjyyden tilan joka vaihtui syväksi rauhaksi, ja niin edelleen.
Nyt on taas ihana olo. Kahvit voisin keittää ja olla vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti