Kirkunaa päässä. Punaista raivon väriä. Se täyttää koko näkökenttäni enkä näe enää silmilläni. Väri vaihtuu nopeasti punaisesta muiksi väreiksi kuten sairauden vihreäksi, manian keltaiseksi, surun siniseksi... Tyttö kiljuu täyttä kurkkua yössä.
Mikä on mikä? Kuka on kuka? Voi, olisinpa poissa tästä maailmasta jollain kauniilla planeetalla. Siellä saisin elää onnellisena.
Päässä raikaa räkänauru eikä mitään muuta tietoisuutta.
Yhtäkkiä havahdun kehooni. Olen ihan hiestä märkä ja tärisen pelosta.
Missä olen? Miksi täällä on niin kirkasta? Mikä on pielessä kun minua ei ole raiskattu? Voinko oikeasti näin hyvin vai olenko kuollut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti