Ainakin tiedän omakohtaisesti mitä kärsimys on, mitä on menettää järkensä. Tiedän myös omakohtaisesti mitä pahuus on.
Kokemusta rikkaampi, totean tyynesti.
Ja kokemuksesta tulee myöhemmin tietoa mikä taas rikastuttaa elämää. Auttaa myös ehkä olemaan kiitollisempi vuorostaan hyvistä asioista kun on tällainen tausta kuin minulla.
Sirpaleeni ovat miltei liian levällään korjattavaksi. Pakko silti yrittää. Tuskaa tulee kerros kerrokselta pintaan enemmän. Kärsin jo liikaakin. Syvin tuska helpottaa ihan heti kun vain ymmärtää olevansa turvassa. Menen sänkyyn onnellisesti hymyillen, kukaan ei tule tänne nyt.
Ikinä ei tilanteen pitäisi mennä niin syvästi pahaksi että itsemurha vaikuttaa olevan ainut ratkaisu. Aina on joku taho joka auttaa, se vain pitää löytää, eikä kärsiä yksinäisyydessä (kuten minä olen tehnyt). Pitää herätellä sisältään toivoa paremmasta. Pitää ottaa ensimmäiset rohkeat askeleet irti tuskasta. Päättää tämä: minä selviän vaikka mikä olisi. Vaikka mitä esteitä tulisi polulleni, selviän niistä. Muistaa myös pyytää apua, kaiken ei tarvitse olla niin hankalaa että yksin joutuisi eheytymään (ja jälleen kerran, toisin olen toiminut omassa elämässäni).
Suuntaan tämän tekstin nyt juuri sinulle siellä, kuka oletkin ja mistä kärsitkin, muista tämä: niin kauan kun olet turvassa, on sinulla kaikki mahdollisuudet eheyteen. Muista pitää toivon valoa yllä! Valo voittaa vielä pimeyden! Sinulla on nyt ehkä raskas vaihe menossa mutta selviät. Feeniks lintukin syttyi lopulta tuleen ja muuttui tuhkaksi mistä se syntyi uudelleen. Sinäkin voit ensin palaa helvetin lieskoissa kärsimyksessä kunnes se johtaa jälleensyntymiseen, uuteen elämään. Sinä palat tuhkaksi vain jotta voisit saada uuden elämän. Sinä voit saavuttaa sellaisen valaistumisen. Älä pelkää, kaikki on ihan hyvin. Vielä sinä kukoistat omana itsenäsi ja osaat rakastua itseesi. Olet täydellinen juuri noin ja tärkeä. Olet rakastettu. Paina nämä sanat sydämeesi; minua rakastetaan ja minä rakastan itseäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti