Minusta tulee hyväntekijä tälle maailmalle

Tyttö itki yksin huoneessaan lohduttomana. Minustako kaikki maailman pahuus johtuukin? Tyttö jähmettyi järkytyksestä. Jospa minun negatiiviset tunteet aiheuttavat maailman pahuuden? Uutisissa kerrottiin taas jostain väkivallasta ja tyttö uskoi todella että se oli hänen syytään. Kaikki pahuus johtuukin siitä että tyttö on sisältä täynnä pahuutta jota imi aina uudestaan itseensä isänsä silmistä. Ne silmät olivat mustat ja kolkot, vailla elämää. Tyttö tuli uskoon kolmivuotiaana ja rukoili Jumalaa ottamaan pahuus pois itsestään ja aneli anteeksi syntejään. Tytöllä oli joskus vielä ollut enkelin siivet mutta nyt ne olivat poissa ja tyttöä pelotti. Tyttö uskoi vakaasti että se oli hänen syytään että muut kärsivät. Hän toivoi pelastusta, ei itseään, vaan muita varten. Tyttö oli jälleen yksin huoneessaan ja itki maailmantuskaa. Hän toivoi että voisi olla se henkilö joka puhdistaa maailman kärsimyksestä. Yksinäisinä öinä hän rukoili aina että Jumala ottaisi hänet pois tästä maailmasta että muut voisivat paremmin. Jumala oli hiljaa kuin tähdet yössä. Minun täytyy ryhdistäytyä, tyttö päätti. Tälle kärsimykselle on oleva jokin syy. Tyttö mietti päänsä puhki, mikä se voisi olla. Tyttö päätti ettei yksikään lapsi saanut kärsiä kuten hän. Ehkä minusta tulee vielä jonkinlainen hyväntekijä maailmalle? Tytön sydän jyskytti ja tämä tuntui olevan oikea tie. Tätä polkua seuraan, tyttö päätti. Ja kas, hän tunsi taas siipensä selässään, hentoina, mutta kuitenkin siellä. Tyttö purskahti kiitolliseen itkuun. Hän itki maailmantuskaa nyt erilailla, toiveikkaampana, ehkä maailmasta voi yhteistyöllä muodostaa paremman paikan kaikille? Ehkä se on mahdollista? Tyttö heilutti siipiään. Ne tuntuivat vahvistuvan mitä toiveikkaampi tyttö oli. Ehkä pahat tapahtumat eivät johtuneet minun tuskastani? Tyttö naurahti ja pyyhki kyyneleensä hihaan. Hassu ajatus. Tyttö tunsi nyt kehonsa sisältä päin. Se hohti valoa jokaisesta varpaasta ja sormesta. Se oli enkelin keho. Tyttö tunsi elämän virtaavan itsessään ja tärisi jännityksestä. Ehkä hän voisi olla vielä enkeli koko maailmalle? Ehkä hän ei ollut oikeasti paha vaikka tiesi miltä pahuus silmissä tuntuu? Tyttö katsoi itseään peilistä. Hän oli vasta lapsi mutta tiesi kärsimyksen. Tyttö näki omat säärensä mustelmilla, hennon kehonsa jota hakattiin joka yö ja kasvonsa niin kovin surumielisinä ja yksinäisinä. Hän nyökkäsi peilikuvalleen, minusta tulee hyväntekijä tälle maailmalle.