Nyt nautin edelleen kesäisestä säästä pihalla istuskellessa. Yritän ajatella ongelmiani siinä valossa että ehkä näin kuuluukin olla. Yritän työntää ne mielestäni pois kun en voi niille mitään nyt. Elättelen toiveita että nämä ongelmat lievittävät sitten jos ja kun maadoitun paremmin.
Nyt vaivaa mieltä ylipaino ja lääkkeet. Mutta jos en ota lääkkeitä, alan taas oirehtia, eli minulle tulee rajuja takaumia. Vihaan tuota lääkitystä. Ja ylipainokin johtuu ehkä lääkkeistä. Toivon tosiaan että kun maadoitun, lääkkeiden sivuoireet lievittävät (mitkä ovat mielen sekavuus ja tunne että tunteet ja ajatukset ovat ulkopuolellani ja leviävät muihin tai jotain) ja ehkä sitten voin lopettaa lääkityksen jos takaumia ei tule niin pahoina pintaan.
Pitää vain toivoa että tulevaisuudella on jotakin hyvää tarjottavaa minulle! Eihän sitä tiedä mitä kaikkea hyvää voi tulla kun hiljakseen eheydyn psyykkisesti. Voin onneksi nykyään kuitenkin paremmin tuudittautua turvallisuuden tunteeseen, se asia on muuttunut parempaan! Jos herään yöllä paniikissa, pystyn nopeasti maadoittamaan itseni ja jatkamaan unia. Ja muutenkin, tänään tuonne rannalle mennessä, vähän tuntui että nyt alkaa ahdistamaan - se että kaikki harrastaisivat ryhmäseksiä - ja kykenin maadoittaa itseni siitä tunteesta irti ja sanoa itselleni että nyt ollaan menossa rannalle nauttimaan ja että huolet sikseen nyt ja nauti olostasi!
Heräilin tänään päiväunesta tunteeseen että tulen eheytymään. Pysähdyin hetkeen ja hymyilin. Että menen koko ajan eteenpäin. Ehkä en kaikista mielenterveysongelmista heti pääse irti mutta ei se haittaa, ajallaan sitten näkee sen, kuinka hyväksi tämä vielä voi tästä muuttua! Ehkä tämän hetken murheet naurattavat myöhemmin, että voin todeta sen, miten turhaan kärsinkään.
Auringossa pyyhkeen päällä kehtaa loikoilla.
Tätä näkymää sietää katsella kun makaa ja ottaa aurinkoa!
Selfie vielä bikineissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti