Haluan vain tuntea oman kehoni, oman energiani, oman kehonkieli, sisältä päin. Ei sillä ulkonäöllä ole muuten mitään väliä, ainostaan se että energiani on pahasti saastunutta disson ja traumojen takia enkä tunne omaa kehoa tai itseäni sisältä päin. Se tässä oikeastaan enemmän vaivaa kuin ulkonäkö. Haluan tuntea, kokea, näyttää minulta. Sain hetkeksi kosketuksen omaan itseeni ja identiteettiini. Kehoni, minä, kokonaisina.
Olen sirpaleinen peili. Sen kokoaminen vaikuttaa mahdottomalta tehtävältä. Panikoiden mietin, mikä pala kuuluu mihinkin? Huokaan syvään. Pakko yrittää. Ensimmäiset palaset loksahtelevat paikoilleen ja ihmettelen kun näen varpaani peilistä. Kärsivällisesti etsin palasia ja peili alkaa muotoutua. Nyt olen jo keskivälissä ja näen peilistä jalkani. Riemuitsen. Lopulta kun peli on lähes kokonainen, on helppoa laittaa viimeisetkin palat kohdilleen. Nyt näen peilikuva sellaisena kuin se on ja olen hyvin tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti