Kuinka traumakokemukseni muotoutuu positiiviseksi energiaksi

Miten jostain niin irstaasta, likaisesta, on tulossa niin kirkasta ja kaunista? Vaikeata pukea tätä sanoiksi. Se on juurikin kuin vaarallinen haikalaparvi joka saartaa, myöhemmin kauniissa muodostelmassa uivat, eivät hyökkäile, ja ihailet niitä.

Se on kun pelosta tuleekin rohkeutta, syvästä surusta iloa, myötätunnon puutteesta myötätuntoisuutta.

Se on se kun kaikki pimenee, ei ole muuta kuin tuo ontto, kolkko pimeys ja tiedostamattomuus siinä. Yhtäkkiä se syvenee, tihenee, ja sitten räjähtääkin valonpurkaukseksi josta singahtelee kaikkia kuviteltavissa olevia värejä. Värivaloräjähdys.

Sitten kun katsot taaksepäin sitä pimeyttä, hymyilet, sillä sait kokea senkin, ja juurikin sen takia arvostat noita värejä ja tuota valoa niin paljon, koska tiedät kokemuksesta, mitä on täydellinen pimeys ja tiedottomuus. Sinulla on muistijälki siitä vaikka et enää elä siinä. Elät jatkossa tuossa valossa, väreissä.

Nyt pimeys, pahuus ja pelko, tuo mustuus, on kokemuksen tuomaa tietoa, ja sitä tietoa voi hyödyntää monin tavoin. Mutta ennen kaikkea se saa sinut nyt kokemaan riemua pelkästään olemassaolostasi, nauttimaan täysillä terveydestä, ilosta, onnesta ja rakkaudesta.