On pehmeä syvän sininen, surun väri. Se on tasapainoista kunnes syvenee ja siihen alkaa ilmaantua sairauden valkeita täpliä. Ne muuttuvat myöhemmin punaisiksi raivon väreiksi. Lopulta koko kangas on syvää punaista vihaa. Välillä se läikehtii keltaista iloa, välillä surullista sinistä. Siellä on eri tunteiden vivahteita. Hulluus syvenee päivä päivältä kunnes kärsimys on ääretöntä. Lopulta ei edes näe eteensä - koko tietoisuus on yhtä kirkuvaa punaista hätähuutoa. Sitten siellä on vihreää sairauden väriä ja iloista keltaista maniaa joka on sekin likaista vihreään vivahtavaa. Lopulta on vain mustuutta joka syvenee ja lopulta muuttuu räikeäksi sairauden valkeaksi. Siihen valkoiseen syövyttyy vielä tummia reikiä jotka huutavat kivusta mikä on entistäkin sairaampaa kuin aiemmin. Sitten värit vaihtelevat salamana toisesta toiseen kunnes PAM. Ei ole enää mitään. Sitten lopulta se valkoinenkin katoaa näkyvistä ja muuttuu läpinäkyväksi ja ajautuu tyhjyyteen. Tyhjyys syvenee ja liukenee ympäristöön. Se alkaa laajentua ja sen keskeltä syntyy jotain uutta. Uusi versoava kasvi puhkeaa tyhjyyden keskeltä. Se on terve, ehkä oikeasti, ehkä näennäisesti. Sinne syntyy uutta kasvustoa joka levittäytyy ja säkenöi kaikissa sateenkaaren väreissä. Värit ovat kirkkaita ja kuulaita. Valo alkaa säkenöidä kasveista kaikkialle. Se puhdistaa sairauden valkeaa ja mustaa pois. Se on vastasyntynyttä valkeutta. Lopulta sairaus on parannettu ja puutarha kukoistaa.
Tässä on kuvailtuna värein miltä tuntuu menettää järkensä ja eheytyä siitä, saavuttaa valaistuminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti