Yö nukuttu ihan hyvin ja aloittelen uutta päivää. Tänään terapia, sitä innolla odotan. Pääsee taas purkamaan. Fiilistelin eilen että nyt voin olla kotonani rauhassa ja rentoutua.
Lääkitystä vähennetty niin nyt aivot eivät ole yhtä sekavat. Selvästi siis tuo lääkitys aiheutti sen että mieleni on sirpaleinen.
Voin olla nyt kehossani. Kun kehoni on turvassa, mielenikin on, siltä se tuntuu. Eli siis ettei kukaan telepaattisesti lue ajatuksiani ja mieleni on turvassa.
Nyt musiikkia ja kahvia ja vähän herkuttelua.
Ymmärsin ettei kukaan raiskaa enää. Maadoituin, hetkellisesti, kunnes taas aloin dissosioida. Olen niin oppinut tähän dissosiointiin. Turhauttavaa.
Pelkään niin paljon että järki lähtee. En ole varma, mitä kaikkea pelkään. Pelkään edelleen kai että minut tullaan tappamaan. Ja että hakataan ja raiskataan. Mutta tuo pelko ei ole lähtenyt vielä purkautumaan kokonaan. Asteittain kyllä.
Kävin terapiassa. Ymmärsin lopultakin että nyt minulla on terapeutti ja turvallinen koti! En vieläkään aivan sisäistä tätä, elän edelleen pääni sisällä lapsuushelvetissä. Oivalsin ettei haittaa vaikka ahdistaa, että voin olla niin kuin olen, ahdistunut taikka ei. Ei tarvitse miettiä omaa käytöstä että nyt näytän oudolta ja hävettää. Nyt on hyvin helpottunut olo. Ymmärrän etteivät he tule tänne sahaamaan minulta raajoja ja lukitsemaan johonkin. Etteivät he syö minua elävältä. Miten niin syödä elävältä? Sellainenkin pelko.
Nyt taas kahvia ja musiikkia. Ai niin, ja nyt tuntuu vähän paremmin siltä ettei kukaan vakoile minua tauotta, tarkkaile, tai lue ajatuksiani, mikä on minulla tätä psykoosioirehdintaa mikä ollut jo monta vuotta. Tuntuu eheytyminen aivoissa, takaraivossa. En tiedä mitkä osat aivoissa sitten eheytyvätkään.
Insestin nautinto meni ohi. Tuli pintaan ne tunteet mitä alkujaan olen tuntenut - negatiivisia. Lopulta oli kai helpompaa tuntea nautintoa koska insestin tuska oli liikaa siedettäväksi niin se muuttui nautinnoksi. Mutta nyt saan kosketuksen siihen että se on vastenmielistä, irstasta, iljettävää, outoa, inhottavaa, sairasta, surullista, raivostuttavaa. Insesti on alkujaan ollut hyvin vastenmielistä ja muuttunut tosiaan myöhemmin vasta nautinnoksi.
Joskus minulla ei vielä ollut järki lähtenyt siten kuin nykyään edelleen on, olin vain syvästi surullinen, mutta järjissäni. Viimeistään murrosiässä järki lähti totaalisesti. Edelleen tuntuu että järki lähtee (kun pelkään niin paljon).
He eivät ikinä toteuta väkivaltaisimpia uhkauksiaan, olen turvassa heiltä! Nyt voin järkiintyä. Ei enää täydy kantaa tuota järkeä repivää pelkoa! Ja kukaan ei tarkkaile minua, voin kohdata kipeimmätkin muistoni! Ne eivät leviä muihin.
No, olen valmis kohtaamaan nämä asiat. Kestän kipua. Olen valmis järkiintymään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti