Ihmisluonto on häijy välillä. Siitä Saatana on keksitty. Ihmiset etsivät syytä pahuudelle ja keksivät syyksi Saatanan. Todellisuudessa "Saatana" elää meissä kaikissa.
Miksi saduissa ja tarinoissa hyvä aina voittaa pahan? Miksi pahat näyttäytyvät monesti rumina ja ilkeinä?
Ihmisluonto on puhdas ja viaton alkujaan. Jokainen, ellei ole psykopaattina syntynyt, on vauvana hyvä ja tarvitsee rakkautta. Varmasti ne psykopaatitkin. Joten jokaisen sisimpään on koodattu tarve hyvälle kohtelulle. Jumala on hyvä ja rakastava. Me tahdomme nähdä auktoriteetin, Jumalan, hyvänä ja rakastavana, joka antaa anteeksi synnit.
Haluamme turvautua tähän korkeampaan voimaan jolta voi pyytää ja saa minkä tahtoo. Kuuleeko Jumala rukouksemme? Vastaako hän? Itse ateismiin taipuvaisena en usko, mutta olen avoin asialle. Kenties Jumala on jokin meidän oma korkeampi tietoisuutemme joka antaa vastauksia, eli me rukoilemme Jumalaa ja kuulemme vastauksena oman sisäisen äänemme. Näin ajattelen myös humanoidit ja alienit, kenties omana korkeampana älykkyytenäni.
Tällaisia oivalluksia ja pohdintoja tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti